Keväisin ja alkukesästä Korkeakosken kioskilla (kartta) käy jatkuva kuhina. Korkeakoski on näyttävimmillään juuri sulamisvesien pärskähdellessä kivisessä 36 metrisessä portaittaisessa putouksessa.

Korkeakoski on ollut luonnonnähtävyys jo 1800-luvulta lähtien, jolloin koskella on vieraillut useita kosken kuohujen ikuistajia kuten mm. I.K.Inha ja Karl Granit sekä aikalaisia vaikuttajia kuten mm. Zacharias Topelius ja Elias Lönnrot.

Helmikuisena lauantaina läksin kurkistamaan miltä putous näyttää näin vetisenä talvena.

Paikalle saavuttua kuomasin ettei parkkipaikkaa ollut aurattu ollenkaan. Tyrkkäsin auton penkkaan jonkun aikaisemman kävijän jälille. Koskelle kulki kuitenkin varsin hyvin tallattu polku – ihan alas kanjoniin asti.

Putouksen niskalla puro oli sula mutta kun vesi tipahtia alas kivikkoon se hävisi jäitten sekaan. Ihan alhaalla se tuli taasen näkyviin kimurtelevana purona. Ei siis mitä pärskeitä hirveesti näkynyt mutta kova kuohunta kävi jään alla.

Kuvailin hiukkasen ja aattelin että kuvat voisi käsitellä vähän niiku 1800-tyyliin. kun eipä putouksessa paljoa värejä ollut.