Hiihtoloman alkajaisiksi tein potkurretken Etelä-Konneveen Kumpusaaren Rajaniemen kalliomaalaukselle. Maalaus oli löyvetty viime syksynä 2018 ja se ilmestyi muinaisjäännösrekisteriin helmikuussa 2019.
Maaliskuun tuiverrusmyrskyn kinoksien laikuttamille jääaakeille suuntasin Hanhitaipaleen kalasatamasta. Kiersin Saukonsaaren pohjoispuolelta ja suuntasin Portti- ja Vaiviosaarten välistä Tulisaaren ohitse Kumpusaaren Rajaniemeen.
Jokilahen evustalta näkyikin jo muinaisjäännösrekisteriin merkitty kohteeni – ukon nuamainen kallio (kartta)
Kallion pohjoisosan ukon piä on aika vaikuttava. Se näyttää nuamalta, joka suunnasta. Varmaa tässä syy maalauspaikan valinnalle.
Eteläosassa on kalliolippa, jonka suojasta löytyy maalausalue.
Jokilahesta aukeaa näkymä Kalajanvuorelle. Vuorelta on siis näköyhteys maalauksille.
Kalliolipan alla on pyöreämuotoinen kellertävästä kiviaineksesta vaaleampi alue. Maalaukset sijaitsevat tämän läikän vasemmalla puolen.
Noin kahen metrin korkeuvessa on alin maalausalue, joka näyttää siltä että sen alta ja vasemmalta puolen on lohennut paloja pois – ja samalla maalausta. Onkohan palaset rantakivien seassa? Onkohan niissä vielä väriä? Nyt ne oli lumen peitossa.
Korostin kuvien punaista kuvankäsittelyohjelmalta. Kuvasta nousi esille kaksi tai kolme paksua viivaa, jotka lähtevät punaisesta kulmauksesta. Tai sitten ei…
Tämän yläpuolella on paksu punainen pystyviiva. Ilmeisesti tämä kuvio jatkuu tumman jäkälän alle.
Sen yläpuolella pyöreähkö läikkä. Onko läikän alapuolella viivoja?
Oon tuijotellut kuvia mutta ei niistä taija mitään hahmoja löytyä.
Tietenniin saaren muutkin ja Kokkosaaren jyrkänteet oli myös tutkittava. Joku vaan oli jälistä päätellen tehnyt samoin ennen minua.
No, löytyi pienoinen luolanen – syvyyttä kolmisen metriä. Jälistä päätellen kettu oli pitänyt siinä suojaa tuiverruksen ajan.
Palailin rantoja tutkien ja naatiskellen helottavasta aaringosta. Tulisaaren suuri punainen kivi kiinnosti. Joku oli nostanut viereisen kiven päälle hirvenkallon jäänteet. Olikohan hukkunut heikkoihin jäihin?
Vaivion saaren ja Montusniemen välissä kallioisella saarella kiinnosti kalliolle asettunut kivi. Oli sen suojissa polteltu tulia. Olisko jopa käräjöity? No, tämä oli hyvä paikka evästellä.
Saaren ja niemen välissä virtasi ja se oli jo osittain sulana.
Sittenpä palailin omia jälkiäni Hanhitaipaleeseen. Siinäpä se meni nopsaan aaringonpaisteessa nelituntinen ja matkaakin potkurille kertyi melkein kymppikilsa.
