Viime kesänä ei ollut emännän kanssa yhteistä lomaa kuin pari päivää. Ne päivät vietimme Oulujärven – Kainuumeren – mahtavilla hiekkarannoilla. Tapamme mukaan välttelimme turistirysiä ja onnistuimme löytämään lähes autiot hiekkarannat.
Nurmenniemi
Ajelimme Savosta Manamansaloon lännestä Alasalmen lossin kautta. Hämmästys oli iso kun hiekkakankaitten sijaan auton ikkunoista näkyi vain suota.
Yhtäkkiä Oulujärven ilmestyessä näkyviin olimmekin hiekkarannalla. Ääh, leirintäalue. Kokeillaanpas tuota Nurmenniemeä (kartta). Puikkasimme niemelle pienen suon läpi ja avot. Ihan oma ranta. Ei ristin sielua.
Jopa oli savolaispoijalle ihmeteltävää. Satoja metrejä hiekkarantaa. Kahlata sai satoja metrejä ennen kuin sain napansa kastumaan. Silti löytyi vielä särkkä saan metrin päästä, jossa jalat yltti pohjaan.
Suunnitelmissa oli käyvä horisontissa siintävässä Ärjänsaaressa, mutta säätiedotus ei oikein luvannut kannootille sopivia tuulia.
Loppuheinäkuun kuuma päivä meni pulikoijessa Kainuunmeressä.
Teeriniemi
Seuraavana päivänä suuntasimme saaren pohjoisrannalle Teeriniemeen. Siellä sijaitsee Manamansalon retkeilyalue.
Olihan meillä suunnitelmissa retkuaminenkin alueen poluilla, mutta keskikesän hellepäivä ei innostanut raahaamaan reppuja, saatikka änkäämään hikisiin jalkoihin vaelluskenkiä vaan päätimme kahlailla Pantioniemen hiekkarantaa (kartta).
Tällä rannalla oli sama ongelma kuin Nurmenniemellä. Piti kahlata satoja metrejä jotta sai navan kastumaan. Tämä saaren pohjoisranta oli paremmin tuulelta suojassa ja vesi tuntui välillä jopa mukavan viileältä.
Saatiin me tälläkin rannalla menemään aika kuin hujauksessa naatiskellessamme Oulujärvessä läträämisestä.
Ja näin sitä läträttiin…
Manamasalon muita nähtävyyksiä
Teeriniemen leirintäalueella ihasteltiin retromatkailijan vehkeitä: kupla ja oranssiteltta.
Käätiin sitä parissa turistirysässäkin. Kiloniemen gneissikallio ja muinaiskirkko oli nähtävä.
Manamansalon portilla käätin vetäsemässä kitusiin parikin kertoo muailman parraat Oulujärven ahvenburgerit.
Kassu Halosen Ritchie Blackmoren ja Hank Marvinin stratot jäi näkemättä kun Kassun taidekeskus oli kiinni juuri lomailupäivinämme.
