Viime kesänä tuli vihoin viimein käytyä Juvan Kirkkokivillä (kartta). Etellis talven aikana tuli useaan otteeseen ajettua Ruokojärven ohi matkatessa Uimasalon Sarkasvuoren kalliomaalauksille. Pariin kertaan hiljensin ja yritin ettiä kiville lähtevää tietä mutta se oli umpihankea, joten päätin jättää tutkimukset kessään.
Nyt tie löytyi helposti kun ajelimme etelästä Koikkalan suunnasta. Koikkalasta matkaa tulee kuus ja puoli km. Tylttyjoki alittaa tien Koikkalanmyllyn kohalla ja siitä on matkaa oikealle lähtevälle tielle nelisen sataa metriä. Ajelimme tien päähän, jossa oli isohko parkkipaikka. Parkkipaikalta on matkaa kiville rantaan oli sata metriä.
Ohoh! Kylläpäs hämmästyimme kivien kokoa. Suurin murikka nousi 15 m korkeuteen.
Leveyttä sillä oli pari kymmentä metriä.
Alle jäi pikku luolanen.
Kiviä oli rannalla useampia.
Suomen luonnon pyhät paikat kirjassa kerrotaan että tarinoitten mukaan paikka on ollut vanhan ajan erämiesten kirkko, jossa uhrattiin saaliin toivossa ja kiitokseksi. Myöhemmin paikka on toiminut kala- ja erämiesten palvomien haltijoiden metsäkirkkona. Kivkkokivet on toiminut myös sota-aikojen piilopaikkana, jossa papit ovat toimittaneet kirkonmenoja.
Nykyään kivet on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.
Kylläpä näissä rakosissa on mahtunut piileksimään. Kivirypäs oli niin moninainen ettei sen koosta ja rakennelmista oikein saanut yhtenäistä kuvaa. Olis pitänyt olla mukana kopteri ja ottaa ilmakuvat. Ehkäpä seuraavalla kerralla…
Ai, niin!! Pitihän sitä pysähtyä matkalla myös Koikkalassa.
