Ukonkiven risteilyllä jätimme Pielpavuonoon muutaman ulkomaisen vaeltajan, jotka olivat matjkalla Pielpajärven erämaakirkolle (kartta). Me päätimme tehä retken kirkolle kokonaan maitse Sarviniementien pysäköintialueelta, josta matkaa ikivanhaa kirkkopolkua pitkin tuli viitisen kilometriä suuntaansa.

Koko matkan polkua ohjasti ikiaikaisten mäntyjen pilkat. Pilkkoja oli monen ikäisiä ja kokoisia. Pilkat ovat yleensä vanhin merkki, jotka säilyy jo hävinneistäkin kulkureiteistä.

Ilima oli mitä parrain.

 

Lapin kesä oli kukkeimmillaan ja sitä ihhailtiin pysähtyen usseesti.

Ylitimme muutamat purot ja suot pitkospuita myöten.

Hassua oli huomata että jotkin matkaajat olivat heittäneet kolikoita puroon.

Reilun tunnin retkuilun ja luonnon ihhailujen jälkeen saavuimme kukkealle kirkon kentälle.

Voi sitä kukkien määrää ja tuoksua.

Pielpajärven erämaakirkko on rakennettu vuosina 1752-1760, ja se ollut käytössä 1800-luvun loppuun saakka.  Ennen kirkkokentällä oli kirkkotupia, joissa asustettiin kirkolla käyntien ajan. Kirkolla pietään vielä jumalanpalvelukset pääsiäisenä ja juhannuksena.

Kirkolla on paanukatto.

Kirkon seinissä oli kaikenlaisia kaiverruksia.

Porstuan seinissä matkaajien viestejä.

Erämaakirkko on suosittu vihkikirkko.

Pielpajärvi oli aikaisemmin inarilaisten talvikylä, jonne tultiin markkinoille ja hoitamaan kirkolliset toimitukset. Talvikylästä ei ole jäljellä kuin rakennuksia maatuneita perustuksia.  Ensimmäinen, vuonna 1646 rakennettu kirkko on hävinnyt täydellisesti.

Kentän rannassa on nuotiopaikka, jossa valmistimme evästä ja ihailimme kukkivaa kenttää.

Emme halunneet palatessa katsella samoja maisemia, joten valitsimme paluumatkalle omat polut kiertäen Pikku-Pielpajärven eteläpuolelta. Rantasipi seuraili retkuiluamme.

Matkalta löytyi pari mahtaavaa kiven lohkaretta.

Tämän juurelta hättyytimme poron makkoilemasta. Meinasinne suunnata Kalkuvaaralle, mutta sen hakatut rinteet eivät oikein houkuttaneet ja palasimme mettäautotietä Sarviniementien parkkipaikalle.

No, tulipahan tasapuolisesti vierailtua valtauskonnonkin vanhassa pyhätössä.