Vuonna 2007 sitten teimme Juhannusretken Pisalle – pyhälle vuorelle. Sieltä katselimme Siikajärven kypärän muotoista vuorta – Kypäräistä. Tasan kymmenen vuotta vierähti seuraavasta retkestä samoihin maisemiin. Juhannuksena 2017 teimme retken Kypäräiselle. Pitkään suunniteltu retki toteutui vihdoinkin.
Pisa ja Kypäräinen on innoittanut jo kansalliskuvaajaamme I. K. Inhaa. Hänen ottamia kuvia on myyty postikortteina ja kuvia on julkaistu monisssa hänen kirjoissaan. Mm. Museo Finnasta löytyy muutamia Inhan Pisan ja Kypäräisen otoksia. Jäädyspohjan sivuilla voi lukea hänen lehtiartikkelin Pisasta ja Kypäräisestä.
Lähestyimme Kypäräistä Pisan suunnalta. Pisalle vievien polkujen aluissa oli lukuisia autoja – toisin kuin 10 vuotta sitten taisimme olla ainoat vuorelle kiipeäjät.
Salmenpellontieltä aukesi näkymä supisuomalaista maalasimaisemaa Kypäräinen taustalla.
Kierrettyämme Ala-Siikajärventielle oli vastassa kesäisiä kukkaniittyjä.
Ala-Siikajärventietä oli opasteet Kypäräiselle, mutta mitään selvää merkkiä polun alusta ei löytynyt. Jätimme auton tien levennykselle, josta aukesi näkymä kukkapellon yli Siikajärvelle Pisan suuntaan.
Polku löytyi helposti. Talsimme polkua vajaan kilometrin ja polku päättyi näköalapaikalle (kartta).
Vanhan männyn juurelta aukesi näkymä Niittysaaren yli länteen.
Kuvaamamme lehmät olivat nyt siirtyneet uimasille.
Muualta vuoren pohjoisosasta ei löytynyt näköala-aukkoa ja palailimme saniaisten kattamaa polkua.
Ihastelimme pihlajalehdon vihreää kattoa.
Vuoren etelä-rinteeltä löytyi toinen näköalapaikka Hoikansaaren yli Pisalle. Kielekkeellä ikuistettiin retkiselfie.
Juhannuksen retkemme ei päättynyt tähän vaan jatkoimme kohen Kaavia. Matkalla bongasimme tien vierestä poikasiaan vahtivan tomeran kuoviäiteen.
