Jussin matkassa suuntasimme tänään tutkimaan Konneveen Rappaatvuorta (kartta). Jussi esitteli mökillänsä Konneveden kunniaksi– kirjaa, jossa oli mielenkiintoista juttua Rappaatvuoren tietäjistä.
Sirkkamäkeläisten Lehmosten suvun kansanparantaja Pekka-Aapi (1884-1955) kapusi keväisin rukoilemaan Rappaatvuorelle. Hänen isänsä Pekka-Jussi ja isoisä Kaapro-ukki omasivat myös kansanaparantajan taidot.
Läksimme Jussin kanssa selvittämään löytyisikö vuorelta Lehmosten rukoilupaikkaa.
Ajelimme Rappaatlahentietä vuoren juurelle ja aloimme kavuta vuorelle länsijyrkännettä tutkien.
Kipusimme vuoren päälle ja korkeimmalta kohalta pohjoispuolen paljakalta löytyi tuoreet nuotion jäännökset. Puitten välistä aukesi näkymiä Konneveelle. Oliko tässä Lehmosten rukoilupaikka?
Ukkomehto piti vuorta linnanaan ja sen siipiä laahaavia jälkiä löytyi pitkin vuorta. Sillä tais olla kevättä rinnassa, muttei näyttäytynyt meille.
Laskeuvuimme vuoren pohjoispään nyppylälle, josta löytyi kalliota vasten kivi, jonka alla oli 4-5 kiveä.
Yksi kivistä oli punaista kiviainesta.
Oliko tässä Lehmosten rukoilupaikka?
Hiukan kiveä alempaa aukesi näkymiä Konneveelle. Tässä näkymä yli Savolaisniemen ja Savolaisaaren. Kuvassa oikealla näkyy Ristisaaret ja Lapinsalo.
Toisesta aukosta näkymä Aittosaaren ja Savolaisniemen kärjen yli Pohjois- ja Etelä-Lanstu karsikkosaarille.
Pitkin vuoren huippua kiersi sinisten merkintöjen linja. Ihmettelimme mitähän varten ne oli tehty? Mitään polkua ei ainakaan näkynyt.
Palailimme länsijyrkänteen alta autolle päin.
Jyrkänteen sulamisveeet irvisteli napakassa pohjoistuulessa ja pakkasessa. Ehkä selvitimme Lehmosten rukoilupaikan – ehkä emme.
