Pitihän sitä lähtee näyttämään emännällekin löytämääni Sarkasvuoren toista kalliomaalausta (kartta). Ajelimme Uimasaloon viime lauantaina. Ilima oikeen helli: aarinko paistoi pilivettömältä ja lämpö alkoi sulattaa lammen lumia. Naatiskelimme tästä hienosta luontokohteesta oikeen toen teolla.
Parkkeerasimme niemelle, joka melekein halakasee Sarkaslammen kahtia. Niemellä oli tulistelupaikka. Pistimme risukeittimen tulille ja ruvettiin tekemään retkiruokoo.
Meiltä oli päässyt loppumaan Blå Bandin retkiruuat ja eihän meijän käpykylän kaapoissa sellasia myyvä niin päätettiin vähän soveltaa. Ostettiin Blå Bandin Bolognese patapussukka ja pistettiin se porisemmaan risukeittimen piälle fondue-pattaan. Miksi fondue-pataan? No, sellainen sopivan kokoinen ja etullinen teräspotta sattui löytymään paikallisesta rihkamaliikkeestä. Oiva peli risukeittimen päälle.
Lisäsimme pataan purkin tomaattitonnikalaa höysteeksi. Aijai, että tuli hyvä tuoksunen pata.
Olimme niin näläkäsiä, että unohettiin ottaa valmiista ruuasta kuva, mutta tulipa maukas retkieväs ja tosi täyttävä. Ainut miinus oli liika suola. Olemme ilmeisesti tottuneet vähäsuolaiseen pöperöön. Pohimme keinoja miten siitä päästäisiin. Onnistuisikohan Blå Bandin keitoista vastaavanlainen pöperö, jos vain lisäis sekaan makaroonit ja tonnikalan. Se vois olla vähäsuolaisempi silleen. Pittääpä kokkeilla.
Ruokailun jäläkeen lennätettiin kopteria.
Käväsimme myös Kaikuvuorella. Emänta testaili maisemaa alhaalta.
Retkuilija kiipesi huipulle. Etsi kuvista kaksi henkilöä.
Palasimme Sarkasvuoren juurelle päiväteelle köllöttelemmään aaringossa.
No, pitihän se ottaa kalliomaalausselfie löytämänsä maalauksen juurella. Punasta väriä on kuvassa korostettu.
