Onpas ollut mukava viikko ku vihoinkin on ollut talvista. Alkuviikosta piti ihan töitten jäläkeen lähtee potkimaan Sorsaveelle. Ajelin Laitilanniemen kautta Mustalahen Tervalahteen, jos tyrkkäsin potkurin jäälle.
Potkin Kuvajankannaksen läpi lahelle, jossa arvelinkin jääurkujen pauhaavan (kartta). Tänä vuonna erityisen likasina.
Vieressä oli taasen puhtaampi peikon parta tai hiuskuontalo.
Potkin Iso-Hakosen tutulle kivelle (kartta), jossa laitoin risukeittimen tulille. Paistelin olemattomia makkaroita, jotka olin unohtanut kotio. No, termaritee ja pähkinäpatukka korvas.
Kivi on kalliolla hauskasti terävän syrjän ja kiven varassa.
Paikalla oli tuoreita tulistelu jälkiä ja sortunut seinärakennelma. Olikohan joku pitänyt kiven alla pitempäänkin suojaa?
Kiven ali mahtuu ryömimään.
Kolusin kiven ympäristöä.
Jatkoin matkaa ja Kuikka-saaren rannalla näkyi kauaksi karttaan merkitsemätön iso kivi (kartta).
Ali näkyn muttei mahtunut ryömimään läpi.
Kiertelin kiveä ja vasemmalla puolella oikeen säpsähin. Sehän muistuttaa isoa kalloa.
No, johan. Onko tämä niitten muinaisten jättimäisten Kalevan poikien kivettynyt kallo? Aika vaikuttava murikka.
Samassa saaressa muutama satametriä itään rannalla jökötti huomiota herättävä kartion mallinen kivi (kartta).
Tuli ihan mieleen Obelixin hiijenkivet.
Järven puoli oli lumivaipassa.
Kuikassa oli haaska sisälahti, jossa laskeva aurinko leikitteli puitten välissä.
Aloitin paluumatkan ja potkiskelin auto kohti.
Paluumatkalla kurkkasin vielä Kuvajaniemen luolan (kartta). Luolaa vahtiva kallio kylpi laskevan auringon keltaisessa valossa.
Aurinko paistoi myös luolan suulle.
Samalainen oli luola kuin viime käynnillä.
Tämä luolan viehättävyys on mukavan kokoinen suuaukko.
Siinäpä se kului mukavasti iltapäivä potkiskellessa Sorsaveellä. Pakkanen siitä retkuilija tykkee.
