Tänään oli hieno luminen päivä jatkaa Tihusniemen Kivikurun alueen ja Leväniemen koluamisia. Vetinen keli ei ollut pariin viikkon vetänyt mehtään. Nyt oli jo mukavasti pakkasta eikä haitannut vaikka napakka tuuli viskoi lunta.
Tutkailin vedenkoskemattomia muinaisrantoja GTK:n maakamara-tietopalvelusta (http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/, valitse Maaperä – ja sitten Muinaisrannat). Leväniemessä on muutamia saaria, joita tuli jo tutkittua aiemmin syssyllä. Nyt valitsin kohteeksi nykyisen Tulilahen perukan pari saarta tien länsipuolelta.
Parkkeerasin auton kalanveiljelylaitoksen risteykseen ja nousin vuorelle tietä pitkin. Päällä puikahin mettään kohen louhikkoa.
Louhikon ison järkäleen alta löytyi luolanen (kartta).
Se oli läpimentävä – ja juuri ja juuri suojaisa.
Lohkarejyrkänne oli aika haastavaa kuleksittavaa kun lunta oli sadellut jo puoleen polveen. Korpit kävi raakkuen tarkastamassa retkuilijan.
Nyppylän päältä löytyi näyttävä asetelma – kivi kiven päällä (kartta). Päällyskivellä oli kokoa puolisen kuutiota.
Asetelma muistutti ihan lintua – vesilintua. Olisko se sotka?
Sotkan vieressä tasapainoili pyöreämuotoinen kivi jyrkänteen reunalla. Sillä oli vain kaksi kosketuspintaa.
Sitten näin haukan muotoisen ja naakan kokosen linnun keikkuvan tuulessa puitten latvoissa – aivan sotkan yläpuolella. Se istahti latvaan.
Sehän oli pöllö – hiiripöllö. Sen enkun kielinen nimi onkin haukkapöllö. Ei se ollut minusta kiinnostunut. Vaikka kuinka höpötin sille niin ei se kurkkannut minua.
Sitten se heittäytyi tuulen vietäväksi.
Jatkoin matkaa toiselle saarelle. Kylläpä lumi oli muotoillut kivistä maisemaa kaaniiks. Toisella saarella ei ollut mitään sen kummempaa ja palasin kiertäen aikasempaa nyppylää länsipuolelta.
Jyrkänteestä oli irronnut paasi.
Paaden alla oli luolan suuaukko (kartta).
Luola ei ollut kovin tilava – pari metriä kanttiinsa, mutta siellä oli polteltu tulia Loput puut oli jätetty kuivumaan.
Jatkoin matkaa lohkarejyrkänteellä keikkuen. Näätä oli mennyt minun eellä.
Juuri hankkimani Sievin talvityökengät osottautuivat hyviksi ja lämpimiksi näissä olosuhteissa. Lunta alkoi olla niin paljon, että lumikengistä alkais jo olla hyötyä.
Pitoa piisas ja kiviä sai potkia rauhassa.
Kannattipa lähtee tuleen ja tuiskuun. Tuli bongattua pari lintua – kivisotka ja hiiripöllö.
