Viime viikon perjantaina teimme Askon kanssa tärät Kivikurulle. Tarkoituksena oli esitellä toisillemme Kivikurun alueelta tekemiämme löydöksiä.
Kurkkasimme ensin Ukonkiven, joka ihmetytti edelleen vaikka sen ympärillä on tullut moneen moneen kertaan pyörittyä.
Aivan Kivikurun parkista kurulle vievän tien vasemmalta puolen Asko esitteli kiikkukiveä, joka kumisi komeasti.
Siinä jutellessamme totesimme löytäneet monia samoja kohteita Kivikurun Poikkilammin etelärinteiltä, joten suuntasimme Kivikurulta Korpisen lammelle päin.
Asko oli kolunnut tätä seutua ja hän esitteli löydöksiään. Kivikosta löytyi päällyskivi (kartta), muttei niin suuri kuin Ukonkivi.
Kivikossa rymytessä alkoi kuulua joutsenten kailotusta. Ne oli lumisateessa matkalla kohen etelää.
Tulimme Korpisen rannalle, josta jyrkänteen päältä löytyi nuotiopaikka (kartta). Siitä oli komee näkymä Korpiselle
Seurasimme Korpisen rantaa ja puron tullessa vastaan, nousimme taasen kivikkoon.
Valkealammen rannalta löytyi lohkareikkorinne, jossa laakakivi taiteili kalliolla (kartta). Kiveltä oli hyvä näkymä lammelle. Kiven takana oli lohkareikko, josta kivien välistä löytyi pieni luolanen – pituutta 4-5 m ja leveyttä sekä syvyyttä pari metriä.
Meitä kiinnosti kallionyppylöitten sarja, joka muodosti kartalla kolmion. Tämä suurin pyöreämutoinen nyppylä jyrkänteineen oli kolmion kulma. Mahtava lippa, jolla oli syvyyttä viitisen metriä ja korkeutta kymmenisen metriä ja pituutta viitisen kymmentä metriä.
Kallion vierestä löytyi jännästi kahden kiven väliin jäänyt kivi (kartta).
Jatkoimme nyppyläjonoa lounaaseen ja tarkistimme nyppylät. Paljakkanyppylän päällä oli suuri kivi, jonka alle oli jäänyt kolmen immeisen maattava tila (kartta).
Kivi oli pohjastaan kalliolla ja alla oli pari kiveä. Tämä oli varsin suojaisa makuutila näin lumisateella.
Olimme kierrelleet nyppylöitä niin innolla että alkoi jo tulla pimeä. Vielä jäin nyppyläkolmiosta luoteen suuntainen jono tutkittavaa. Eiköhän me palata kun lumet sulaa…
