Tein viikolla kaksi reissua Leväniemen Vuorilammen vuorelle (kartta). Ensimmäisellä lähestyin vuorta idästä ja toisella kerran lännestä.
Idästä tullessani etenin harjannetta, joka jyrkkeni Vuorilampea kohen.
Rinteen päältä aukeni näkymä suoreunaiselle Vuorilammelle.
Vuori oli itäreunaltaa kivikkoista ja ison kiven vierestä löytyi kivi, joka päällä oli pienempi punainen kivi.
Sen vieressä rinteessä oli jäänyt kivi rakoseen jumiin.
Lähestyttäessä vuoren huippua itärinteellä löytyi komea pirunpelto.
Suunnistin huipulta kohen lampea ja vastaan tuli aikas suuri punainen kivi laakakiven päällä. Päällyskivi oli aavistuksen pienempi kuin Kivikurun Ukonkiven päällyskivi. Kiveltä oli näkymä lammelle.
Päällyskiven vierestä löytyi suuri kivi, jonka alla oli luola.
Kivi makasi kalliota vasten ja alle jäi ainakin kahen hengen maattava tila. Alustana kalliota. Suuaukko oli aika ahas, mutta luola oli perillä puolisen metriä korkea.
Päällyskiven alapuolelta löytyi pöytäkivi. Kokoa nelisen metriä kanttiinsa.
Pöytäkivi oli neljän tai jopa viijen kiven varassa kalliolla.
Laskeuvuin lammen rantaan, jossa jyrkänteen kallio-osa oli halkeillut. Vasemmalta männyn takaa lähti Z-muotoinen halkeamaluola, jonka läpi olisi ehkä juuri ja juuri mahtunut kulkemaan. Ulostulo oli lohkareen oikealta puolen. Koivujen takana oleva halkeama jatkui 4-5 metriä ylöspäin, mutta toppasi kiviin. Rakosista näin että siellä on jokin avara tila.
Sieltähän löytyikin halkeama, joka oli ylhäältä tukkeutunut kivillä
Halkeama oli kymmenisen metriä pitkä, reilut puoli metriä levee ja korkeutta 3-4 metriä. Kattokivien välissä oli rakoja, joten vesitiivis luola tämä ei ollut.
Rakonen kuvattuna ylhäältä.
Jatkoin matkaani pienelle keskihuipulle, josta löytyi suuri kivi, joka oli jäänyt kalliota vasten nojalle. Kivellä oli pituutta kymmenisen metriä ja leveyttä saman verran, korkeutta kuutisen metriä.
Luolalla oli kiven leveyven verran pituutta ja korkeutta metrin luokkaa. Leveyttä parisen metriä. Luolassa oli osittain palanutta puuta, mutten löytänyt nuotion paikkaa.
Siinä oli ensimmäisen päivän löydökset.
Palasin seuraavana päivänä ja lähestyin lännestä.
Tarvoin lähes rantaan, jossa vastaan tuli iso töyräskivi. Viisi metrinen järkäle oli kyllä niin hilikulla tipahtaa kuin vain voi olla.
Tulin rantaan Vuorilammesta Sorsaveen Laajalahteen laskevan puron suulle.
Puro laski pirunpellon läpi, joten tästä kohtaa se oli helppo ylittää kuivin jaloin.
Kiipesin vuorella lännestä päin ja matkalta ei sen kummempia löydöksiä.
Vuoren pohjoispuolen itärinteeltä löytyi mahtava pirunpelto.
Rinne oli melkein yhtä suuri kuin Kivikuru. Pompin kiveltä kivelle ja tutkin rakosia. Nousin rinteen päälle ja ihastelin peltoa.
Parin päivän hyppelyt kivikkoisella vuorella alkoi tuntua kintuissa. Istuskelin kivellä ja seurasin käpytikan pajatoimintaa. Olinpa löytänyt hienon paikan. Vuori lampineen, luolineen, päällyskivineen ja pirunpeltoineen yksi lempipaikoistani mitä olen lähiretkuiluna löytänyt. Tänne palataan retkuilemaan…
