Kesän alussa tutkailin karttoja, että minnekkäs sitä lähtis retkuilemaan näin kaaniina kesäiltana ja silmääni osui Pilkkavuori (kartta) aivan Leppävirran länsirajalla Kuvansiveen ja Paasveen välisellä kannaksella. Pilkka – eikös se ole kirveellä vuoltu kohta puunrungossa? Siitä piti lähtee ottamaan selevee.
Ajelin Kuivataipaleen museokanavan yli ja jatkoin tietä lähes loppuun saakka. Parkkeerasin auton levennykselle ison kiven kohalle ja suuntasin vuorelle pohjoispuolelta mettäkoneuraa pitkin.
Helteisessä kelissä nousu pisti ihan hikkoilemmaan.
Laella kasvoi kaiken sorttista puuta.
Vuoren korkeimmalla kohalta löytyi tosiaan pari pilkattua honkaa.
Hongissa oli useita pilkkoja – eri puolilla.
Kolmas puu löytyi pari kymmentä metriä huipusta pohjoiseen. Sen pilkat olivat jo kasvaneet lähes umpeen.
Pilkoissa oli kaikenmoisia kaiverruksia: kirjaimia ja lukuja, joista ei kyllä meinannut saaha mittää selkoa. Osa oli jo jäänyt kuroutuneen reunuksen alle. Olisko tuossa K.S.I., R.5.9, R.S.8?
Tästä erottui ainakin suuri K ja 9?
Mitäs sitten tässä? R5? Sen alla oli ainakin tuoreempi M+K.
Näitä en ees ala arvuuttelemmaan.
Oli myös pilkkoja joissa ei ollut kaiverruksia. Minkähän ikäisiä nämä mahtaa olla? Ne kiinni kuroutuneet ovat varmaan ainakin vuosikymmeniä vanhoja.
Saiko vuori nimensä pilkoista? Onko täällä jokin perinne?
Kiertelin vuorta ja välillä sen puitten väliköistä aukeni näkymiä.
Välillä oli jäkäläistä kalliota.
Vanhoja puita.
Vanamoarmeija kukassa.
Paikka oli nimensä veroinen, mutta jätti jälkeensä monia kymysyksiä.
