Karoliinanportailta palailin takasinpäin etelän suuntaan. Suovanlahessa kurvasin Keiteleen rantaan kohen ja sieltä Tervamäen kappelille ja näkötornille (ajo-ohje ja kartta). Parkkeerasin auton parkkipaikalle ja talsin kohen kappelia.
Kappeli sijaitsi mäntykankaalla ja puitten välistä pilkotti Keitele.
Kommeet ikkunat Keiteleen suuntaan. Kappelin verkkosivut kertovat sen valmistuneen 2009 ja olevan ympärivuotisessa käytössä, jossa voi järjestää konsertteja, retriittejä, vihkimisiä, muistotilaisuuksia ja kokouksia.
Suuret ikkunat olivat koituneet kohtaloksi.
Minuahan kiinnosti tietysti enemmän näkötorni, joka sijaitsi ihan kappelin vieressä. Jykevä liimapuusta valmistettu torni on yksi tukevimmista joihin olen kiivennyt. Harmi, että sitä vaivasi näkötornien yleisin ammattitauti – lyhyys.
Puitten välistä aukesi näkymä Viitasaaren suuntaan. Pöh, olisin halunnut nähä myös länteen ja etelän suuntaan.
Kaunista järvimaisemaa pilkotti sieltä täältä.
Onnistuin bongaamaan kuitenkin veneen.
Kommee kappeli kommeella paikalla mutta tynkä näkötorni.
