Ilveskiven parkkipaikalla etsin navikaattorilla reittiä Karoliinanportaille. Nopein reitti näytti pitempää reittiä pikitietä pitkin. Valitsin kuitenkin lyhemmän soratiereitin. Ajelin minulle ihan uusia teitä. Pitkän suoran jälkeen alkoi karttaa ja silmäkulmassa vilahti lintutorni. Ei kun jarrutus ja pakki päälle.
Kyllä – lintutornihan se. Missäs mä nyt oonkaan?
Tien toiselta puolen löytyi grillikota ja selvennystä asiaan. Kyseessä oli Vapon entinen turvesuo, josta oli tehty kosteikko – Saarisuon kosteikko (kartta). Pittääpäs kiivetä torniin.
Tornin juurelta löytyi ensimmäisen siivekäs.
Tornista aukeni näkymä kosteikolle. Tiirailin pitkällä putkella maisemaa ja mättäitten välissä oli ainakin joutsen – ja joku lekutteli…
Ruskosuohaukka etsi saalista. Seurasin kun se välillä laskeutui heinikkoo ja nousi taasen siivilleen. Sitten se katosi heinikkoon.
Käppäilin autolle ja huomasin tien yllä taivaalla haukan. Ajelin hieman lähemmäs ja sain kuva ruskosuohaukasta, joka kohosi lämpimässä nousuvirrassa kohti korkeuksia. Olikohan se sama kuin kosteikolla?
Olipas kiintoisa paikka. Täällä voisi muuttoaikaan olla paljon kuvattavaa.
