Heinäkuun lopun helteet oli muuttuneet Leppävirralla kalseaksi tihkusateeksi, mutta lähin pienelle Pohjois-Savon kierrokselle: Maaninka – Vesanto – Viitasaaari – Konnevesi.
Suuntasin ensin Maaningalle Suomen korkeimmalle vapaalle putoukselle Korkeakoskelle. Matkalla jouvuin esterimäiseen kylpyyn ja pohinkin että nyt tais tulla märkä reissu. Mutta ihme ja kumma kun saavuin Korkeakoskelle (kartta) niin pilviverho rakoili sopivasti.
Vaikka oli satanut paljon niin koski ei ollut kevätroiskeissaan, mutta aina yhtä valloittava paikka tämä on aina.
Sitten alkoi taas sataa. Nopsaan autolle…
Jatkoin matkaa Vesannolle päin. Olin bongannut geokätköistä Ilveskiven (kartta), jonka alla pitäisi olla luola. Suomen Luolat kirjassa ei ole mainintaa tästä luolasta. Niiniveenpäässä Siniseltätieltä käännyin Kurenniementielle ja siltä Kämpäntielle, josta löytyi opasteet nimettömälle tielle – Ilveskivi 800m.
Vastaan tuli parkkipaikkakyltti ja jätin auton siihen. Täällähän oli helle. Kylläpä ilima muuttui muutaman kymmenen km välillä. Läksin kävelemmään tietä pitkin ja tuolla kuusikossa ponkasin mettään kun usko loppui…
Pari sataa metriä ryteikössä rämmittyäni alkoi puitten välistä hahmottua suuri lohkare. Pituutta yli 10 m ja korkeutta sekä leveyttä n. 5 m.
Toisella reunalla kiven syrjä oli ihan pystysuora.
Luolan suuaukolla oli oikein kiven nimi.
Olipa tilava luola. Pohja koostui lähinnä lohkareista.
Oli myös karikepohjaa ja nuotion jäläkiä.
Luola oli läpimentävä. Oikeestaan koko kiven alla oli luolatilaa.
Kivellä oli oma vieraskirja.
Kierrellessäni kiveä huomasin hyvät opasteet.
Olin ollut malttamaton. Olisi vaan kannattanut jatkaa tietä pari sataa metriä ja tien vierestä olisi löytynyt hyvät opasteet ja polku kivelle.
Olipas harvinaisen kommee luola. Jatkoin matkaa Karoliinan portaille.
