Eilen hain emännän suoraan töistä ja ajelimme Enonniemen kalasatamaan. Pukkasimme kannootin helteiseksi illaksi Suvasveteen. Tarkoituksenamme oli selvittää Vuori-Kukkarin (kartta) salaisuuksia. Tarina kertoo että saari syntyi jättiläisen heiteltyä kiviä Hiidenkalliolta Suvakseen. Hiidenkallio – Hiismäki niminen kylä – sijaitsee Hornanmäen alla (kartta).
Venereitiltä aukesi näkymä Vehmersalmen sillalle. Reitillä riitti liikennettä.
Kiersimme Vuori-Kukkaria etelästä vastapäivään.
Lokit arvelivat meijän valtaavan kiven.
Ukkospilvet jyrisivät Suvaksen molemmin puolin – etelässä ja pohjosessa, muttei tulleet meijän päälle.
Parkeerasimme kannoottin Vuori-Kukkarin Kivenlahteen ja marssimme selvittämään mitä löytyy karttaan merkitystä rauhoitusmerkistä.
Oho, olipas yllätys. Merkissä kasvoi suuri niinipuu – metsälehmus.
Se oli julmetun pitkä.
Sen oksat oli korkeella korkeella.
Kun aloimme tarkastella ympärillemme niin totesimme tulleen niinipuulehtoon.
Niinipuita kasvoi siellä täällä tutkimamme vuoren itäpuolella.
Enpä ole ennen tämmöistä kääpää nähnyt. Aloin epäillä koulun biologian opetuksia…
Kipusimme vuoren päälle ja sieltä löytyi pari komeeta pystykatajaa.
Huipulta ei auennut puitten vuoksi kovinkaan kummoista näköalaa. Viereistä Hietasaloa pääsi rakosista kurkkimaan.
Saaren pohjoisosassa tuli vastaa pikkulintujen parvi, jossa oli tiaisia ja sieppoja.
Punkkarilta oli kampaus sekaisin näin loppukesästä.
Vuori-Kukkari on tosi kivinen saari ja vaativa retkuiltava, mutta luolia ei löytynyt. Tässä suurin lippa. Olis siinä mahtunut muutama saetta pitämään.
Trooppisen kosteessa helteessä hikoiltuamme palasimme Matalillesaarille.
Siellä Vuori-Kukkarin varjossa liottelimme hiet Suvakseen ja pistimme pizzat poskeen.
Olimme käkkärämäntyjen saarella.
Saarelta avautui näkymä maijesteettiselle Hornanmäelle.
Paluumatkaa teimme peilityynessä.
Eipä voinut muuta kuin naatiskella kun kerrankin tänä kesänä oli kelit kohillaan.
Sillan alla oli vaihtunut vene.
Olipas yllätyksellinen ja naatiskeltava reissu tämä Vuori-Kukkarin valloitus.
