Juhannuspäivänänä meni Inarissa retkuilun merkeissä. Päivän ensimmäinen kohe oli Kirakkakönkään kivikautinen asuipaikka (kartta). Ajelin Koppelosta Inariin ja tietä näki että Kirakkakoskessa kävi kova kohina. Jätin auton kosken itäpuolelle ja läksin talsimaan kosken niskalle.
Mettäautotien vieressä tuli vastaa muinainen pyyntikuoppa.
Rahajärvi on padottu ja yleensä kaikki vesi johdetaan Inarin tien vieressä olevan voimalan turpiinien läpi. Nyt oli vettä niin paljon että vettä juoksutettiin voimalan ohi koskeen. Korkea veenpinta esti myös kosken niskan kivikautisten asuinpaikkojen tarkastelun. Ne olivat veen alla.
Kirakkakönkään rinteillä oli suuria siirtolohkareita ja aloin tutkia niitä.
Eipä aikaakaan kun löytyi luolan poikanen (kartta).
Pieni lippaluola, jonka alla oli neonvärisen varjorikkijäkälän peittämä kivi.
Katossa oli useita pieniä tafoneita. Mikähän näitä tän alueen kiviä syöpi altapäin? Muutaman km päässä on Suomen suurin tafoni Karhunpesäkivi. Samallalailla altapäin rapautunut.
Jäkäläkiven takana oli kuoppa.
Kuopasta löytyi kvartsin palasia. Olisko muinainen immeinen valmistanut kiven suojassa työkalua?
Jatkoin kiertelyä rinteellä.
No, tässäpä tasapainoilija. Kiven nokka keikkui kiven varassa ja ite kiven päällä toinen kivi (kartta).
Senkin alle jäi varjorikkijäkälän peittämä luolanen.
Sittenpä löytyikin jännä kivi: 5-6 m kanttiinsa oleva lohkare oli jäänyt kolmen kiven varaan (kartta).
Alle muodostui luola, jonka koko oli ainakin 3 m kanttiinsa. Alle mahtui ujuttautumaan kolmelta taholta tukikivien välistä.
Tämänkin alla oli varjorikkijäkälää ja pieni kiviasetelma.
Luolan pohja oli kuivaa soraa ja ihan tasainen. En löytänyt merkkejä nuotiopaikoista. Tästä saisi tilavan yömajoitteen, jos vähän peittelis havuilla reunoja.
Olikoihan nämä kivikautisten immeisten tilapäismajotteita? Voip olla tai olla olematta.
Palasin autolle ja suuntasin kohen Juppuraa…
