Emäntä ehotti että kuvaisin juuri valmistunutta neuletta, että missä olis hyvä tausta. Käyvväänpäs Tihusniemen kummakivellä.
Kurkkasimme ensin näkyskö Sauna-Saarisella kaakkureita. Ei näkynyt, mutta sen rannat oli kukilla. Suopursu.
Lakka.
Kihokki.
Mikähän tämä lammen rannalla suomättäällä viihtyvä kukka mahtaa olla?
Selasin pariakin kasvikirjaa ja ei sattunut silimään. Lisäys: Raatehan se. Tattista Irmalle!
Kiepsautimme auton Poikkilammentielle ja läksimme sieltä kohen kummakiveä (kartta).
Kummakivi olikin komea näkymä mäen rinteellä.
Viimeksi löysinkin kiven tuolta vuoren puolelta.
Yhtä kummallinen se on alhaalta päinkin.
Tippuu, ei tipu, tippuu, ei tipu, …
Kummalfie.
Kuikuilua – suuntaan jos toiseen.
Kurkkasimme myös vuoren päällyskiven (kartta). Jostain kuului kaakkurien kailotus.
Varvukossa heilui tonttu, joka löysi kieloja.
Tutkailimme kiven aluskiviä. Näytti siltä että kivi on ollut kolmen kiven varassa mutta yksi aluskivistä on rapautunut niin että kivi on kellahtanut lähes kumoon.
Olisiko muinainen liikennemerkki? Kivi osoitti Kivikurun suuntaan.
