Kun Savonlinnaan ajelee niin pittää yhistää vinyylin vingutus ja retkuilu. Tarkkasin jo het klo 10.00 paikalliselle kirpparille, jossa tunnin lärräilin levyjä ja kainalossa iso kasa vinyyleitä marssin autolle. Olikohan levyjen arttistit enne – kaikki naisia, koska suuntasin kohen Naistenlahtea. Ajelin Naistenlahen aika kimuranttia tietä ihan päähän asti. Sieltäpä näkyikin Rapakon saari, jonka Saunalahenniemessä on kartan mukkaan kalliomaalaus ison järkäleen kylessä.
Lähes lumeton jää kesti vielä hyvin ja nopsasti ylitin puolen km levvyisen lahen. Siellä niemen korkeimmalla kohalla nakotti iso murikka honkien takana piilossa.
Silmään pisti äskösen kiven takana metrin lämpäre sulaneessa kinoksessa. Sen vieressä oli sula aukko. Oliko ollu norpan pesä? Ei tainut olla poikaspesä kun ei näkynyt kuutin karvoja.
Lampsin rantaa ja yritin tiirailla mistä murikka näkys parraiten.
Nousin rinnettä ja aloin ehtiä maalausta. Järkäleellä ol korkeutta lähes kymmenen metriä ja levveyven sekä pittuuven suuntiin samat kymmenen.
Siitätän se löyty puolen toista metrin korkeuvesta ihan etupuolelta.
Harvinaesen selevä tappaus: kaks parikyt senttistä jouhtenista uiskentelloo sammaan suuntaan. No, ainakin veslintuja. Rapakon jouhteniset oovat ensimmäiset ja ainoat kiistattomasti lintuja esittävät kuviot Suomen kalliomaalauksissa. Maalausta pietään ihan kivikautisena.
Kiven takapuolella ol tikkaat katolle. En kiivenny.
Kalliomaalauskiveltä aukes näkymä kommeelle Haukkavuorella. Läksin tutkimaan sitä.
No, tuas tul bongattua hahmo: aikas korkea otsainen ja iso nenänen ukon pää tuossa vaaleella osalla. Kalliolla ol usseita terasseja.
Yläosa tek vähän lippaa, jonka alla ol ilmeisesti korppi pesinä. Pariskunta raakku lähistöllä ja kuikuili välillä minua.
Alas järveen puonneitten kivien välliin jäi luolia, mutta ei niitä hirvinnä tutkailla ku jää ol sulanu kivien ympäriltä. Kivien välissä oli pietty joskus tulia.
Ukon pään vasemmalla puolen ol rakonen joka jatku ylä asti. Se ol täyttynyt kaikenlaisella aineksella. Läksin kipuammaan ylös.
Ensimmäisellä terassilta löytyi pöytä, mutta kattaus puuttu. Ylempää läyty tuores nuotiopaikka.
Kyllähän sieltä melekein kolomesta kymmenestä metristä ol huluppeet näkymät.
Vähän jo hirvitti kuikuilla alaspäin.
Haukkavuorelta ol hyvä näkymä Saunalahennimen kalliomaalauskivelle ja Rapakon vuorelle. Onkohan näitten välillä pietty jottain yhteispeliä?
Kommee ol paikka. Tänne pittää tulla meloskelemmaan kun jiät lähtee.
