Par kessee sitten ajelin Rantasalmelta Kerisalon kautta Jorroisiin ja siinä muutama km ennen vitostietä vilahti vasemmassa silmäkulmasa P-paikka ja huikee näkymä suolle. Äkkijarrutus ja hirvee pakitus P-paikalle. Silloin vettä oli suolla niin että ojan yli ei olis päässyt rypemättä. Päätin palata tänne…
Tänään läksimme viettämään kevätpäiväntasausta Vuotsinsuolle (kartta). Lähtö oli aika extempporee ja nopee.
Lähön nopeuven huomasimme vasta kun sain kopterin ilmaan. Ohjain alkoi piipittää: akun lataus kriittisen alhainen, aseta muistikortti. Ei hemmetti, kortti on muistikortin lukijassa kotona. No, kortti kännystä tilalle, mutta akulle ei tietenkää voinut tehä mitään. Pari minuuttia ohjain antoi kopterin olla ilmassa ja sain ees tälläsen kuvan. Nakkasin kopterin autoon ja läksimme lampsimaan suota lumikengin ja potkurilla.
Hanki kantoi hyvin emäntää mutta mulla upotti silloin tällöin. Potkurin levennetyillä liukujalaksilla ja lumikengillä pysyin minäkin pinnalla.
Vuotsinsuo on lähes ojittamaton ja luonnontilainen, mutta laajalti ojitettu suon ympäryysalueet uhkaa alueen luonnontilaisuutta. Osa suosta on turvetuotannossa, mutta osa on säilynyt vapaana nevana. Laijoilla on rämettä ja korpea.
Vuotsinsuo on kaksi erillistä aluetta. Suurempi Vuotsinsuon osa kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Alueella on luonnonsuojelualuevaraus ja pieni yksityismaiden luonnonsuojelualue.
Läksimme kiertämään Välisaarta.
Nevan pääpuulaji on mänty. Siellä täällä oli kuitenkin kitukasavuisia kuusia – useimmat kuolleita.
Jäkälät viihtyivät hyvin näissä kitukasvuisissa ja kuolleissa puissa. Ihastelimme tuppoja.
Tässä mallia kuinka istuimeton potkuri pakataan: eväsreppu, kameralaukku ja lumikengät.
Kun kiepsautimme Välisaaren ympäri niin laitoimme tulet risukeittimeen ja evästelimme.
Kyllä kärräkärämännnyissä riitti ihmeteltävää. Monesti pohimme onko puulla ikää parikyt vuotta vaiko pari sataa vuotta?
Samoin jäkälissä.
Vaiverot oli ainoita muita kasveja, joita pilkisteli sieltä täältä.
Paluumatkalla taistelimme kipakkaa pohjoistuulta vastaan.
Käkkäräkelot olivat kyllä niin kuvauksellisia.
Siinäpä se meni päivä kierrellessä suota. Tänne on tultava vielä kesälläkin nuuhkimaan suon aromeja.
Pitihän se palauumatkalla pistäytyä paikallisella bensiksellä kurkkaamassa maankuulua virkattua massikkaa.
