On tavallista että lähen retkuilemaan vain kartalta löytyneen mielenkiintoisen kohteen perään – ilman sen kummempaa suunnitelmaa. En tiiä yhtään kuinka kauan tai kuinka pitkän lenkin tulen heittämään. Metässä vastaantulleet kohteet ohjaavat suuntaani.
Pari kertaa on tullut tilanne: Ai, hitto! Takas on viis km. Kylläpäs janottaa ja huikookin. Syyskesällähän ei oo mittään ongelmaa kun maa on täynnänsä marjoja, joista saapi oivan avun pahimpaan. Mutta talvella ja keväisin…
Yleensä otan mehtään mukaan vain tärkeimmän eli kameran ja kameralaukun tilpehööreineen. Painoa tälle yhistelmälle pitkine putkineen tulee vajaat kymmenisen kiloa, joten hirveetä määrää evästä ei tule kanniskeltua, jos mukana ei ole potkuria tai emäntää.
Näitten uupumisten takia piti vähän tutkailla mitä pientä, halapoo ja hyvvee löytys lähimarketista. Jos hifistelee kuvausvehkeitten kanssa niin ruuassa se ei ole yhtään välttämätöntä 8)
Kolusin mehuhyllyjä ja niistä ei oikein löytänyt mitään pientä ja sopivaa. Sitten eksyin mehukeittohyllylle ja näppiin osui 3-backi mustikkakeittoa. Hinta 2 eeroo. Päätin kokaista sitä.
Pohin että löytystkö jottain karkkihyllystä – ääh, ei. Luontaistuotehyllyn patukat ei innostanut. Pähkinähyllystä löytyi pähkinäpatukoita. Hinta 2 eeroo. Noitapa kokeillaan.
Patukat mahtuu hyvin mukaan vaikka talvitakin hihataskuun ja parin desin mehukeitto menee mukavasti takin etutaskuissa.
Olen lumikenkäilyreissuilla aina ennen paluuta napannut hätävarat napaan ja paluu autolle on ollut huomattavasti joutusampaa ja mukavampaa. Autolla on sitten risukeittimet ja pelit suurempiin evästelyihin, jos on tarvis…
