Siitä on aika tarkalleen viis vuotta kun olen viimeksi kenkäillyt Leppävuorella (kartta). Kurvasin Juhtan maston viereen ja aloin tarpomaan lumessa.
Kylläpä on aukolla puut kasvaneet. Ei meinannut enää löytee rakosta mistä kuvata kyllee.
Yhestä rakosesta ei saanut ennee koko kylleen sammaan kuvvaan.
Pyry pisti maisemoo utuseks.
Luntahan riitti, mutta siitä oli hyötyäkin. Pääsin liikkumaan lumkengillä jyrkissäkin rinteissä.
Tuosta alas toinen porras entiselle pellolle.
Eipä ole pellosta jälellä kuin ojat.
Parraimmalla jyrkänteellä on aika jiäputtous.
Jos Leppävirran varrella olis joskus mualailtu kallioita niin tämä olis se paikka.
Könysin jyrkännettä ylös yhen rappusen mettäautotien kiäntöpaikalle, jonka vieressä on iso murikka.
Kaivelin sen helemoja ja huomasin että allehan vois joku sutjakka ryömiä.
Iso kivi makkoili kivien varassa. Pitänee tulla tarkastammaan kun lumet sullaa että monenko kiven varassa se onkaan.
Olipas kunnon kuntolenkki, jolle tul pittuutta par kilometriä ja korkeuserroo 50 m. No, ei ihme ku välillä ihan puuskutti.
