Jatkoin tänään siitä mihin eilen jäin. Ajelin vielä mastolta etiä päin ja jätin auton mettämiesten passipaikalle, josta lähti moreenille kulunut mettäkoneura kohen Paljakkavuoren huippua (kartta).
Alkumatkasta löytyi useampikin paikka mistä oli mahtavat näkymät Paljakka-järvelle. I. K. Inha tyylinen panoraama pit napata.
Tuolla Palajakalla on tullut kerran meloskeltua.
Mökit olivat vallanneet senkin rantoja.
Tulin pienelle kankaiselle nyppylälle (kartta), josta oli mukavat näkymät järvelle. Oliko kolme paljasta kiveä sattumoisin asettuneet linjaan ja osoittivat järven toisella puolen olevaa Riihivuorta?
Lähinnä jyrkännettä oleva kivi oli poikittain.
Sen nokka taasen osoitti kohen Syvävuorta – sattumaa? Jatkoi mettäkoneuraa kohen huippua. Uralta poikkesin aina kun näkyi jotain kielenkiintoista.
Sittenpä löytyikin uralta hiukkasen länteen pöytäkivi ison kiven päältä (kartta).
Pöytäkivellä oli kokoa n. 2 x 2 m ja paksuutta parrammilla vajaa puoli metriä.
Kivi taiteili kolmen kivien päällä ja alla oli yksi joutava kivi.
Aluskivellä oli kokoa useita metrejä ja se makoili kalliolla.
Rinteen alapuolella oli suojaava pari metrin syvyinen ja nelisen metriä pitkä lippa. Jatkoin uraa kohen huippua.
Vetisen kohan vuoksi piti vähän hilpasta märkään mehtään. Sehän kannatti. Löytyi lähes kymmenmetrinen luonnon laavu (kartta).
Kaksi laakakiveä oli jäänyt tukikiven varaan niin vierekkäin että rakoa oli vain vaaksan verran.
Alle jäi mukava kuiva tila vaikka parin kolmen immeisen makoiluun. Karkkipaperiroskista päätellen tilalla oli ollut käyttöä ihan viime aikoina.
On siinä kannattelemista.
Uralta tuli poikettua tälläsen yhistelmän takia. Molemmilla oli tukikivi ja isompi tukeutui vielä pienempään tuettuun. Kohen huippua kaikenmoiset kummalliset kiviasetelmat sen kuin lisääntyivät, joten ne koki kuvaajassa vähän inflaatiota.
Tässä ehkä yks jännimmistä. Kaks metrinen paasi nojalla.
Huippua kohen ilima sakeni.
Huipulta löytyikin yllätykseksi oikein kunnon rakennelma.
Olin valloittanut huimat yli 165 m.
Muutaman kymmenen metrin päässä huippurakennelmasta pohjoseen löytyi kalliohalkeama.
Miksihän se oli merkattu molemmista päistä kivillä?
Olipas märkä reissu. Kaikki märkänä: kamera, housut ja takki. Päivän pimetessä palasin autolle. Tämä oli vasta eka sipasu Paljakkavuorelle. Paljon jäi tutkimatta. Tänne tullaan vielä usseemman kerran.
