Se oli helteisen elokuun loppua, kun viimeisteltiin Jussin Konneveen mökin kattoremonttia ja iltapäivän lämmetessä pukkasimme Jatan vesille ja suunnistimme kohen Enonniemeä. Olimme siellä jo käyneet aiemmin kesällä tihkusateessa tutkailemassa mahtasko sitä löytyä jotain mielenkiintoista V-muotoisesta jyrkänteestä (kartta). Sillon ei uskaltauvuttu märille kallioille.
Silloin veneestä tiiraillessa sattui kiikariin tälläinen asetelma Keskilahen rannalta.
Jatta putputti ensin Louhulahteen. Näytin Jussille mistä löytyy kiikkukivi.
Kalasääskillä ol jo pesintä lopuillaan.
Pesäsaaren rantapuissa oli kuitenkin etelleen vartiot.
Rantaivuimme Enonniemeen Loukkulahen perukoilta.
Noustuamme ensimmäisen jyrkänteen vastaa tuli linnun raato. Liekkö etelliskesäinen sääsken raato?
Myrskyt oli tehneet kaatoja täälläkin oikein kunnolla. Kävimme kallion päällä ihastelemassa maisemia ja laskeuvuimme vuorelta pohjoisen suuntaan, jossa alkoi tulla vastaan haaskoja lohkareita.
Jussi pitää kiveä paikoillaan että saahaan lippakuva (kartta).
Jussi siirsi sitten kiven pystyyn ja pittää sitä paikoillaan kuvauksen ajan.
Jarkoimme rinnettä alas ja löytyi toinen mielenkiintoinen murikka (kartta).
Tämä kivi pysyi ite pystyssä ja Jussikin sai kuvattua.
Paluumatkalla Jatalle Jussia ei meinannut saaha pois metästä kun se lappo kourakaupalla mustikoita nuamaansa. No, hyviä ne ol.
Enonniemen taidepläjäys.
Rantaan tullessamme Jussi oli tietenkin het kiven kimpussa (kartta). Yritti saaha sitä järveen, mutta nyt olikin niin suuri vastus ettei onnannut.
Kumma ettei onnannut ku kivi miltei valui itekseen…
Hikisen kiipeämisen päätimme huuhtoa Konneveessä, joten parkkeerasimme Jatan toiselle puolen lahtea Soukonniemeen.
Sieltä löytyikin ison kiven suojasta vanha notskipaikka (kartta), jota rojun määrästä päätelleen oli käytetty joskus ussein. Emme tulistelleet vaan suuntasimme järvelle…
Kaikkee sitä tullookin vastaan. Ei onneks nuotanvetäjän luurankoa kuitenkaan.
Kuikka teki kommeen kaarroksen.
Kävimme kuvailemassa Mommonlammella (kartta) surenkorentoja ja tämmönen lummekin jäi kennolle.
Kyllä nuo lukemattomat Konneveen saaret ovat kommeita.
Hevosenkengässä keittelimme iltakaffet risukeittimellä.
Koskeloperhekin moikkas meitä.
Muuten Konneveellä kannattaa varoa järvirosvoja. Onneks huomattiin lippu ajoissa.
Siinäpä men nopsaa hieno helteinen elokuun päivä Etelä-Konneveen kansallispuistossa.
Tuossa huomasin että kansallispustoon raivattu uusi reitti “Kolmen vuoren vaellus” meneekin aika läheltä tuolla Enonniemessä missä kolusimme vuorta. Kannattaa hiukan poiketa…
