Varsin lähellä Leppävirran kk:ta on jäänyt tarkastamatta jo nimeltään mielenkiintoinen vuori – Pirunvuori (kartta). Se sijaitsee kirkolta kymmenisen km etelään – vitostien länsipuolella Osmajärven rannalla.
Piru on suomalaisessa kansanperinteessä joko paholainen tai muutoin paha olento. Sana piru on vähättelevä johdos paholaista merkitsevästä sanasta perkele. Perkele taas on sukua slaavilaiselle ukkosenjumalaa merkitsevälle sanalle Perun. Suomalaisessa kansanperinteessä pirut muistuttavat hiisiä, peikkoja ja maahisia. Elikkäs aika väkevällä paikalla ollaan. Mitähän täällä löytyy?
Parkkeerasin auton vuoren juurelle ja kävin ensin kurkkaamassa tien toisella puolella pienen pirunpellon lämpäreen. Siitäkö nimi vuorelle?
Lähestyin vuorta tutkimalla ensin itäpuolen jyrkänteen alaosat.
Jyrkänne ei paljoa näkynyt talouskuusikon läpi tielle. Se oli jotenkin tavallisesta harmaasta poikeeavaa kivilaatua – valkoista ja punaista. Olis taas tarvittu geologin vikaa.
Sittenpä yhtäkkiä eessä olikin itse piru – hehkui oikein punaisena (kartta).
Vaiko punanahka intiaani?
Komee nenäprofiili sillä.
Pirun vieressä kasvoi hienosti sammalia. Oisko kivilaakasammal?
Pirun vierestä lähti kallion päälle portaat, mutta jatkoin jyrkännettä etiäpäin.
Vastaan tuli mielenkiintoinen saniaiskasvusto. En muista aiemmin vastaavaa nähneeni.
Haaskan näkösiä varsia.
Olisko tämä tummaraunioinen? Nyt tarvittas kasvitieteilijän vikaa.
Välillä kalliojyrkänteessä tuli vastaa eri värisiä suonia. Oli punaista ja tummaa.
Tämmöistä tumman läpikuultavaa kvartsisuonta en muista myöskään aiemmin nähneeni. Pieniä hioutuneita kiviä olen kyllä keräillyt mukaan.
Kierasin jyrkänteen ja kiipesin sen päälle. Jyrkänteen reunalta löytyi puuton ja kivetön kenttä. Halkaisija toista kymmentä metriä. Tarkoituksella siivottu? Muuten päällä oli kiviä siellä sun täällä.
Kentän vieressä jyrkänteen reunalla löytyi kivi, joka ihan kuin olisi tuettu toisella kivellä pöytämäiseksi.
Reunalta löytyi myös pystyssä oleva litteä kivi kokoa 2-3 m ja paksuutta reilut puolimetriä. Ilmoitustaulu jyrkänteen alla oleville?
Seurasin jyrkänteen reunaa melkein tielle asti ja sieltä löytyi kallion ja kivien varassa oleva kivi (kartta).
Ali olisi melkein mahtunut ryömimään.
Jatkoin vuoren päällä kiertelyä ja järven puoleisella rinteellä kalliolla taiteili melkein kuution muotoinen kivi (kartta).
Kokoa oli enemmän kuin kuutio – noin puolitoista kuutioo. Naama oli niin kuin järvelle päin.
Meinasin jo palata autolle, kun huomasin loivasti rantaa viistävässä rinteessä kiven. Päätin kurkata vielä sen.
Sepä olikin nokkakivi (kartta). Kiven päälle nostettu nokka osoitti luoteeseen järvelle päin.
Nokan alla oli tummasta kiviainesta kannatinkivi ja muuten kivi makasi kalliolla.
Tuossa lueskelen juuri Jukka Niemisen kirjaa Vaiettu muinaisuus. Siinä näitä kiviä kutsutaan toteemikiviksi ja kirjaan on määritelty erityyppisiä toteemikiviä ja nokkakivi on yksi niistä. Virallinen arkeologia ei näitä tunnusta muinaisjäännöksiksi, koska niitten totistaminen immeisten tekeleiksi ja ajoittaminen on melkein mahotonta.
Että sellanen reissu tänään – tuli bongattua punainen piru tai inkkariko se nyt sitten oli…
Sekä sammal- että saniasmääritykset on miusta oikein 🙂
Kerrankin osui 8)