Oottelin aamusella sumu selvenemistä ja läksin katsastamaan olisko Liperin pelloilla hanhia. Lintuyhistykset näkyvät tekevän reissuja Rääkkylän pelloille, mutta aattelin, että josko niitä olis tälläkin puolella Pyhäselkää. Olin eräänä syssynä nähny että niitä oli. Katsastin Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry:n verkkosivuilta mikä olis hyvä paikka ja sieltä löytyneitten karttalinkkien mukkaan päätin suunnata Taipaleenjoen pelloille Komperoon.
Vaikka Leppävirralla sumu oli selvennyt, ajelin Liperiin melkein koko matkan sumussa. Komperoon mennessä sumu oli jo hälvennyt. Kiertelin peltoja halkovia teitä ja tiirailin sänkipeltoja. Bongasin lintubongarit, jotka näytti, että on niitä hanhia mutta kaukana tuolla ison peltoalueen keskellä. Pöh, kamera ei sinne yllä.
Ajelin evästelemään P-paikalle, jossa Taipaleen joki laskee Hepolahteen.
Ei kun samaan aikaan alkoi kuulua hirvee kailotus ja järven yli alkoi tulla useita aurallisia hanhia.
Ne laskeutuivat metsäsaarekkeen taakse. Evästely jäi kesken ja kurvasin auton pellon reunaan rakkorin munien taakse (kartta). Siinäpä sain seurailla rauhassa taivaalta ruokailemaan tipahtelevia valkoposkihanhia.
Mitä nyt? Harakka rääkäs!
Lentoon!
Väärä hälytys, laskeuvutaan!
Siinäpä seurailin tuhansien valkoposkihanhien ruokailua pitkän tovin.
