Leppävirran korkeimmasta mäestä Kotamäestä eteläänpäin suuntautuva ja Mustalahen rantoja seuraileva vuorijono on ollut mielenkiintoni kohteena kymmenisen vuotta. Kotamäen alla sijaitsevasta Lepuukivennorosta on juttua Suomen rotkot-kirjassa. Monet kerrat on tullut vierailtua vuorijonon kommeimmalla jyrkänteellä Havukassa. Iso-Vuorisella on tullut etittyä jääpuikkoluola, Kuvajanvuoren päälys on tullut koluttu, Kotamäeltä olen kurkistellut maisemia, Kuvajanniemen luolakin on tarkistettu jne. Olen aina luvannut palata tälle vuorijonolle.
Alkuviikosta palasimme. Emäntä otti sankon ja poimurin – ja minä kameran. Laskimme kannootin vesille Vehkalahesta.
Rantauvuimme kannootilla Kuvajanniemen luolajyrkänteen viereen (kartta). Olemme monesti kattelleet jyrkänteen kahen kaveruksen tuijotuksia. Toisella on pottunenä ja toisella viirusilmät – vai onko ne haarniskanaamiot?
Emäntä jäi vuoren notkelmista poimimaan mustikoita ja minä kimpasin silokalliota vuorelle. Ensimmäisenä oli vastassa aumakivi (kartta).
Vuoren päällä silokallion reunalla nökötti kivi niin nätisti että.
Kipasin seuraavaksi luolajyrkänteen päälle. Päällä oleva kivi, joka näkyy myös lahelta otetussa kuvassa, oli ilmassa peräpäästään – alla pari kivee.
Lohkareitten välissä oli pari piippumaista kuilua. Yhen suuaukko oli tuossa pienen koivun alla.
Jyrkänteen päältä avautui komea näkymä Mustalahelle. Jatkoin matkaa paljakoita pitkin syvemmälle niemeen.
Sielläpä nyppylän reunalla tuli vastaan tälläinen asetelma (kartta).
Kivi oli kallion ja kahen kiven varassa.
Asetelman vieressä oli pitkulainen kivi, jonka nimesin vattukiveksi (kartta), kun sen päällä kasvoi vattuja.
Vattukivi makoili myös kallion ja parin kiven varassa. Alle mahtui immeinen makoilemaan varsin kuivasti.
Jatkoin matkaa syvemmälle ja vastaa tuli koivuinen pahka.
Tasapäisen lippakiven vierestä löysin kanttarellejä.
Yhtäkkiä vastassa oli linnoituksen seinämä (kartta).
Seinämässä oli metrin pituinen tafoni.
Palailin rantaan kourat täynnä kanttarellejä kattomaan kuinka emäntä oli löytänyt mustikoita.
Siinä matkalla löytyikin sisäänpäin kalteva kalliolippa (kartta).
Lipan pituus oli kymmenisen metriä ja lipan suoja oli n. 2 metriä. Lipan suojassa oli pietty muinoin tulia,
Jatkoin matkaa vuoren Kuvajankannaksen puoleiselle jyrkänteelle. Jyrkänne on tosi mahtava mutta se jää järveltä katottuna puitten taakse piiloon.
Kolmilatvainen – tai kaksi niistä oli elossa – petäjä sinnitteli reunalla. Jatkoin jyrkänteen reunaa pitkin.
Sittenpä tuli tällänen kummajainen vastaan (kartta). Ihan itekö se oli tuohon asettunut?
Siinä se nökötti kahen kiven varassa. Näitä asetelmia näkyy riittävän tällä niemellä ja koko Sorsaveellä.
Palailin emännän luo ja jatkoimme evästelyn jälkee kohen Havukkaa.
