Jussin matkassa on jo tullut perinteeksi tehä retkuilureissuja näin kesän alussa. Tänä vuonna ensimmäiseksi kohteeksi otettiin Muuratsalo. Meillä oli treffit Kinkomaalla Artun uutukaisella rakennuksella, josta Jussi otti katon mallia.
Kaffet juotuamme ja turisteltuamme ajelimme Muuratsaloon – ja jalkauvuimme – kuten tavallista – omia polkujamme kohti Lullinvuoren lohkarelinnaa (kartta). Retkipaikassahan on hyvä ohjeet ja neuvot, mutta mehän mennään mistä huvittaa – joten ei menty ihan suorinta reittiä vaikka niin luultiin. No, mutta retkuiluhan on päätarkoitus – ei ite kohe – tai on – eiku….
Matkalla tuli vastaan tällänen siekkareitten kopioima kivikallonen.
Löyvettiihän me sinne Lullinvuoren lohkarelinnalle – yläkautta kun reitti menee alakautta. Johan oli kommeet rakennelmat.
Etittiin luolan suuaukkoa hetkisen. Tuosta karahkan vierestä piti mahtua sissään. Otettiin vain kamerat mukaan luolaan.
Tässä Jusiin mallia kuinka ahtauvutaan luolaan.
Luola jatkui reilusti kävelykorkuisena kapeaa rakoa pitkin.
Katossa oli sellasia lohkareita, jotka näyttivät juuri nyt tipahtavan.
Parin kymmenen metrin päästä pujahettiin ulos. Tämäkin aukko on niin ovela että olin aiemmin seissyt tän vieressä ilman että huomasin sitä.
Lohlkarelinna on suosittu retkuilukohe. Sen huomasis kuluneesta maastosta ja lukuisista notskipaikoista.
Rakoja meni vierekkäin mutta luolan rako oli ainut joka oli saanut katon.
Kuin vetsellä leikaten…
Löytyihän linnasta sympoliikkaakin. Linnanpihan portti on kuin… Onkohan vuoren nimi sittenkin kuulovirhe?
Linnan vieressä oli suuri järkäle jonka alle jäi myös luolamainen tila, jonne olisi majoittanut isonkin porukan.
Järkäleessä oli mustia täpliä ympäri kiveä. Toista tummempaa kiviainesta oli roiskunut sekaan.
Palasimme autolle perinteistä reittiä myöten ja läksimme selvittämään matkalla huomaamamme Tapion alttari kyltin salaperäistä kohetta.