Leppävirran paikannimikortistosta löytyy monta Aumakiveä. Aumalle tarjotaan selitykseksi korkeata kotamaista rakennelmaa, jossa on varastoitu viljaa (Viljan ulkokuivaus) taikka perunoita. Kortissa kerrotaan: auma, aoma = maapäälle rakennettu esim. perunoitten säilytyspaikka. “Muanpiällen tehtii, olokia ja muata olkiin piälle, pajuja alle.” Tavarat ladottiin ja peitettiin oksilla. Tuloksena oli korkea, kotamainen rakennelma. Kortissa arveltiin aumakivien olevan auman muotoisia.
Leppävirran Takkulassa pitäisi korttien mukaan tien vieressä Kivilammen kaakkoispuolella olla Aumakivi ja Kivilammen koilispuolella olla Aumakivet niminen suuri kivirykelmä. Tien vieressä olevasta Aumakivestä kerrotaan näin: “Aomakiv on korkee, oesko saana nimesä siitä muovosta.” Kun Leppävirran kirkkoa rakennettiin niin kerrottiin että “kuta isomma kivev vie kirkkoo sitä suuremma synni sua anteeks. Yks mies tuona sen kive Särkiniemeltä ja laskenna sihhe ja levännä muttei jaksanutkaa ennee nostaa, ei suana selekääsä ennee.” “Aomakivestä tul suehkaa yhentoesta aekaa.” Suehkaa? Tätä ei kyllä meäläenen ymmärrä.
Palasin Kammarkiveltä Takkulantietä ja vilkuilin ikkunasta näkyviä kiviä.
Tielle suurin näkyvä kivi oli pienellä nyppylällä (kartta). Ei tää nyt auman muotoinen ollu.
Kivessä oli eteläpuolella tafoni – n. puol metriä levee ja syvä – ja korkeutta 10-15cm. Jatkoin matkaa…
Kaarteessa pienessä alamäessä toisella puolen tietä näkyin kivirykelmä (kartta). Pistin auton parkkiin levikkeelle.
Sukelsin talouskuusikkoon ja sieltähän löytyi iso kivi halenneena useaan osaan. Suurimmassa halkeamassa oli kasvanut suuri pihlaja, joka nyt lahos ja tilalle oli nousemassa kuusia.
Kivien välistä löytyi pienehkö luola: syvyyttä 3-4 m ja aukolla korkeutta metrin luokkaa.
Tämä järkäle oli kyllä asettunut pystyyn ja sen sivuun muovostui pieni lippa. Korkeutta nelisen metriä. Olisko tämä se aumakivi?
Kipasin tien yli ja läksin rymyämään kohen Kivilammen koilispuolen suurien kivien ryhmää (kartta). Talouskuusikossa tuli vastaan monenlaista järkälettä. Sitten kuuset hävis ja nyppylällä kasvoi myös hirvien kaluamia pihlajia ja haapoja.
Yksi mielenkiintoisimmista järkäleistä oli tämä kalliolla kolmella kosketuksella taiteileva kivi. Kokoa 7-8 m x 5 m x 4m.
Alla oli jännä uloke pilarina.
Kiven alla oli kuivaa kariketta ja soraa ja rapautumisessa irronneita kiviä. Ali olisi mahtunut ryömimään.
Jatkoin kohen pohjoista ja sitten löytyi lippa. Alle olisi mahtunut pari henkee kuivattelemmaan.
Lipan vierestä ja läheisestä louhikosta löytyi useita kuluneita pesäaukkoja maanlaiseen lohkareluolastoon.
Paikannimikorteissa tälle Aumakivet paikalle on vaihtoehtoisia nimiä kuten Kettukivet, Ketunpesäkivet. Olisko ite repolaeset?
Sisustaako repolaenen pesäänsä puitten lehillä? Suuaukoilla oli tuoreita haavan ja pihlajan lehtiä.
Lipan vieressä oli tällänen rakennelma, jolla oli pituutta kymmenisen metriä.
Kivien väliin jäi rakoluola, jonka arvoitu koko oli 5-6m x 0.5-1 m ja korkeutta 2 m. Pohjalla oli ilmeisesti repolaesen paskat – reviirin merkkinä.
Nyppylällä oli jos jonkin moista järkälettä vaikka missä asennoissa. Tällänenkin seinämä, jonka piässä ol ukon nuama. Korkeutta jotain 4 m ja seinämällä oli pituutta reilut kymmenisen metriä.
Toinenkin seinämä, joka oli nojallaan nyppylän reunalla.
Kivikkoharjanne lopppui aukkoon, josta oli hakattu suuret puut pois ja siitä oli tullu niitty, joka näytti hirvien talviruokailupaikalta. Mielenkiintoisia kiviä keskellä mettää. Näistä moni jäi kuvaamatta, koska ne oli tuolla pöpelikössä. Kiven järkäleistä muovostui nyppylälle linnamainen rakennelma, jota ei saanut millään kuviin.
Merkkasin kännyn karttaohjelmalla kalliolla seisovan, lippakiven ja luolan koortinaatit muistiin, mutta ei niihin ollu luottamista. Jostain syystä nyppylän keskellä en ollut karttaplotterin mukaan koskaan, vaikka menin sen läpi kahesti. Paikkapiste pomppi kummasti louhikossa. Mikähän kumma katvealue?
