Matti-ukkini toimi nuoruuvessaan verhoilijana Suonenjoella Kutvosen Huonekalutehtaalla. Sieltä hän sai opin ammattiin. Ammatti vaihtui 30-luvun lopulla VR:n hommiin mutta hän teki verhoiluja jälleen 50-luvulla sivuhomminaan.
Jälkipolville on säilynyt ukin töistä Suonenjoen maatalousnäyttelyssä 1953 ensimmäisen palkinnon saaneen sohvakaluston tuolit.
Pramee totistus.
Tuolit sai 80-luvun muodin mukaiset plyyssit päälleen ja olivat aika istutusssa kunnossa. Jouset olivat antaneet periksi ja joka viikko sai tuolin alta imuroida heinäkasan täytteitä.
Olimme yhteyksissä paikalliseen verhoilijaan – kysyimme saisko nämä palautettua originaaliin asuunsa.
Hapertunut originaalikangas oli plyyssin alla. Samalaista kangasta ei tietenkään ollut enää olemassa, joten valitsimme mahollisimman samanhenkisen kuosin. Näistä tuli valittua kukkakuosi.
Tuoli kerralla vein ne “hoitoon”.
Tuoleja purettaessa löytyi jääneitä originaaleista nyöreistä, jotka helpottivat niitten valintaa.
Näin alasti tuolit purettiin. Vain puurunko ja selkänojan jouset säästettiin.
Tässäpä tuolit uudessa ulkoasussaan. Olen tosi tyytyväinen väriin, kuosiin ja verhoiluun. Pitkäaikainen unelma on totta – Matti-ukkini työnjälki elää jälleen.
Todella kaunis lopputulos! Pidän paitsi tuolien muotokielestä, myös valitsemastanne päällyskankaasta. Kyllä kelpaa säilyttää suvussa tulevatkin vuosikymmenet. Mahtavaa että noilla on tarina ja kuvakin todisteena historiastaan!
Kiitos kiitos! Toivotaan että jälkikasvukin vanhetessaan ymmärtää tuolien historian merkityksen 8)