Usein kysytään miten valihen retkuilukohteet. No, kaverit jeesaa aeka paljon, jonkun verran lukijoilta tulee vinkkejä, sitten tutkiskelen paikallisia julukaesuja – kyläkirjoja ja muita ooppuksia mihin on tallennettu tietoa muinaisuuvesta. Sitten kattelen karttoja.
Tänään retkuilun kohe määräytyi kartan mukaan. Kattelin lähistöltä mukavaa päeväkävelykohetta ja huomasin karttamerkinnän Kivikangas ja kankaalla oli merkitty yksi ainoa iso kivi. Siitäkö kangas on saanut nimensä? Otetaanpa selevää…
Keli oli aika raskas – lum upotti – samoin sammaleet alkovat sulaa – nekin upotti. Yritin loikkia päläveltä pälävelle.
Sieltä aakkohakkuu reunalta se kivi löötyi. Ei se ollut sen suurempi kuin matkalla vastaan tulleet kivet, mutta se oli pystyasennossa. Muut rennosti makkaili pisimmällä kylellään. Kivi ol tuplat korkeempi kuin meikäläenen – persjalkanen savolaenen. Pyhäpuu pihilaja ol vielä elossa kiven piällä, mutta kuus ol jo heittäny henkesä.
Se nökötti lätäkössä kallion päällä. Miksihän kangas on nimensä saanut tämän takia? Varmaan korkeuven vuoks.
Lähistöllä oli myös Pahkajoki – päätin kurkata senkin.
Matkalla joelle tuli vastaa keskella kuusikkoa kivi, jossa petolintu oli höyhentänut kanalinnun – olisko ollut akkateeri?
Jaahas, tämä on Pahkajoki. Aika tumman puhuva – hirveesti humusta veessä. Pohojanmualla tällästä olis kututtu ojaksi. No, se on savolaenen jok. Palailin lämmittämmään saunaa. Sepä tek oekeen eetwarttia ku kaekki paekat ol märkänä rymyämisestä märässä metässä.
