Tän talven ulkoilukelit ovat olleet tosi kortilla. Pari viikkoa on ollut yhtä loskaa ja harmaata. Ennustekkaan ei lupaa parempaa niin yritimme nyt ottaa iloa irti ees tuulisesta ja harmaasta – sateettomasta – talvisäästä.
Ajelimme erittäin luikaista Riihirannantietä Riihiniemeen. Tyrkkäsimme potkurit Unnukan jäälle ja läksimme potkimaan sulahtanutta jäätietä pitkin.
Emäntä epäili jään kestävyyttä, mutta menihän nuo paikalliset vielä autollakin. Yöpakkaset olivat jäävyttäneet sulaveet ja kohva kesti potkurin alla ihan hyvin.
Sielläpä se kylän kirkkokin tuijotteli 12 km päässä.
Kova tuulen tuiverrus lyhensi aiottua retkeä, mutta pitihän sitä evästellä risukeittimen lämmössä ja pistellä poskeen Blå Bandin riistapata- ja valkosipulipastamiksausta. Kova tuuli pitensi selvästi veen kiuhumisaikaa, joten risukeitin meni retken jälkeen tuunaukseen. IKEAn aterikko sai ympärilleen alareunasta reijitetyn Hopealyhty-ulkotulipurkin. Nyt ei pitäs tuulen haitata niin…
Siinä aterian tekeytymistä ootellessa emäntä lähti kävelemmään ja huusi kohta: HEVOSIA … eiku HIRVIÄ! Nopsaaan kamera kouraan ja rantaan.
Emä ja vasa pistivät juoksuksi meitä kohen.
Sit ne kääntyivät ja ohittivat pilkkimiehet.
Pari jatkoi ripeää ravia saaren suojaa. Heh, haaska kohtaaminen. Olikohan hiihtolomalaiset hätyyttäneet talviruokailupaikalta?
Toivottavasti pitelee vielä yöpakkasia, jotta pääsis vielä pitemmälle potkurilenkille.
