On ollut musta syksy. Lumi on pysynyt massa vasta viikon verran ja nyt tuli pakkaset. Aamulla mittari näytti -15 °C. On siis oikee talvi. Mielikin on alkanut piristyä valon myötä.
Talvelta se näyttää jo koskellakin. Hiipailin koskenrantaa kuusien suojassa.
Sit kun jouvuin avaralle rannalle. Näin jään reunassa viuhuvan hännän.
Sit näky pää.
Vuoron perään häntää ja päätä vilkahteli…
Sit pää pysähtyi ja alkoi tuijotella, että mikä se raksaa. Saukkohan se siinä…
Hetken aikaa tuijoteltiin ja samalla otin kuvia. Olin niin näkyvillä, eipä siinä muutakaan voinut kuin olla liikkumatta. Sit liikahin ja saukko pulahti jään alle… Eipä sitä sit enää näkynytkää.
Karoja keikisteli siellä sun täällä.
Mettäautoteitäkin oli ilo kävellä ja ihastella lumen luomia teoksia. Tästä ne päivät vaan valostuu.
