Teimme Jussin kanssa tärät Kolin-Portille ja alkoi sataa niin maanperusteellisesti. Hörppäsimme mukkikaffet ja kattelimme saeseinämää kuivassa lasiseinien takaa.
Vihoin sae alkoo hiljentyä ja kurvasimme Kolin huipulle. Viimeisten pisaroitten rapistessa ihailimme tätä kansallismaisemaa, joka on joka käynnillä erilainen.

Laskeuimme huipulta tiristelemään makkaroita ja lihapullia Kolin Ryynäsen pihalla. Vaihoimme kertomuksia Porttilouhesta ja Kolvanenuurosta. Hyvä että kerkesimme tunkee apettaa pimentoon ku alkoi taas sataa…