Ukosta suuntasimme kannootin kohen Mahlattinuoraa.
Kuin ihmeen kaupalla taivas yhtäkkiä aukeni ja ilima lämpeni. Kannatti siis uhrata Ukolle.
Hämähäkkiniemessä olisi ollut myös tutkittavaa.
Mahtava Akku komeili Kivilahen takaa.
Suurella Nuoransuunselällä meinasi suuntavaisto tehä tepposen. Emäntä ilmoitti että ollaan menossa ihan väärään rakoseen. Hetken väittelyn ja kännynavikaatoorin tarkistuksen jälkeen suostuin korjaamaan kurssia…
Iltapäivän lämmittävässä auringossa saavuimme Kivisalmeen (kartta). Inarin suurimman saaren Mahlatin puolelle oli jääkausi nakannut ison talon kokoisen lohkareen.
Mahtava murikka vahtimassa Mahlattinuoran – ikivanhan kulkureitin kulkijoita.
Kiven ympärillä oli pari nuotiopaikkaa. Päätimme pitää evästelytauon.
Kivi nojasi pariin pienempään murikkaan ja niitten väliin jäi pieni lippaluola.
Myös pienemmän kiven alle jäi lippa kuiville polttopuille. Emäntä huomasi nuotion vieressä männyssä karsikkomerkinnän.
Mitähän lienee merkkaa noi viivat? Pilkka oli sen verran umpeen kuroutunut että se voisi olla viime sotien ajalta.
Kivien takaa aukeni kaksi kenttää, jotka näkyvät ilmakuvassa varsin selvästi. Ne ovat saksalaisen vankileirin jäännöksiä. Soan aikaan venäläiset sotavangit tekivät mehtätöitä tällä saarella.
Kentillä on pituutta n. 50 m ja leveyttä toistakymmentä metriä. Nämä ovat hevostallien pohjia.
Turpeikossa voi vielä erottaa tallien perustuksia. Ilmeisesti seipäät merkkaa tallin nurkkia.
Kentistä hieman mettään päin erottui pienempi lämpäre, jossa kasvoi isot puskat nokkosta. Olikohan tässä huussi tai pesula? Näytti siltä että sen läpi oli johettu puro.
Kiersimme metikössä ettimässä nuotiopuita ja samalla törmäsimme vankileirin merkkeihin. Useita mäntyjä oli hakkailtu. Muita kuin kirveen jälkiä ei niistä löytynyt.
Rautalankaa oli jäänyt puihin ja rannassa oli pala aitaverkkoa.
Valitsimme etelämmän puoliskon nuotiopaikan, joka oli lämmittävässä auringossa tyynen puolella.
Paistelimme retkuilijan vihanneksia.
Evästelyjen jälkeen jatkoimme matkaa ja kivi tuli kuvatuksi myös järven puolelta.
Leppoisassa auringonpaisteessa saimme loppumatkan meloskella.
Vuorisella oli komeet rinteet. Siinä olis kanssa yks koluamisen paikka.
Tämmönen asetelma tuli nuorassa vastaan.
Päivän kääntyessä illaksi alkoi yöpaikkamme jo siintää saaren takaa…
