Kun ajeloo minusta Suomen kauneinta tien pätkää Ivalosta Inariin, niin ei voi olla huomaamatta Möyssäjärven rannalla sijaitsevaa turistirysää. Rysä on perustettu Karhunpesävaaran kuppeeseen Suomen vanhimpien honkien varjoon.

Vaara on saanut nimensä ontosta siirtolohkareesta – Karhunpesäkivestä (kartta). Kiven kerrotaan saaneen nimensä siitä, että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.

Karhunpesäkiven luokse johtaa portaat.
 Kiven sisällä olevaan luolaan pääsee kiven juurella olevasta kahesta eri aukosta.

Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, joka on syntynyt kiven sisuksen rapautuessa vähitellen veen ja lämpötilavaihteluien vaikutuksesta.

Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa, joka syntyy heikomman kiviaineksen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä.

Kiven ulkopuolella ja sisällä on useita nimmarikaiverruksia ja maalauksia. Muistelen jostain lukeneeni että tämä punainen rasti olisi tulkittu maholliseksi kivikautiseksi kalliomaalaukseksi. En löytänyt muistitiiolleni vahvistusta…

Portaat olisivat vielä jatkuneet Karhunpesävaaran jyrkänteen päälle, jossa on näköalapaikka, mutta meitä kiinnosti enemmän Vaadinselekä.

Pitihän sitä turistirysää pitää pystyssä pahvimukihillosilmämunkkikaffeilla ja ottaa tietenkin turistiselfie.