Isolta kirkolta palattuamme nukuimme yön hyvin. Seuraavana aamuna viskasimme kannootin katolle ja Pikku-Pösön keula osoitti kohti Rautalampea ja sen Konneeveen rantoja. Laskimme kannootin vesille Hanhitaipaleen kalasatamasta.

Näytin emännälle Saukonsaaren luolan ja tafonit. Sitten suuntasimme Louhulahteen (kartta), joka jäi venereissulla tutkimatta.

Lahen avautuessa vastaan tuli komea jyrkänne.

Ja leukava ukkohan se kalliossa tiiraili.

Lahukassa köllötteli silokallioinen saari kuin nukkuva valas, joka tosin oli sammaloitunut ja puutkin pistivät rakosista.

Pystysuorassa seinämässä oli hauskaa kuviointia.

Kallioterassilta löytyi pöytämäinen kivi. Kivi näytti paikoilleen asetetulta.

Kokoa n. 2 x 1 x 0.5 m.

Mikä erikoista – se kiikkui. Olikohan muinaisilla asukkailla jokin tarkoitus tälle paikalle?

Jyrkänteessä oli pieni lippaluola. Olisi siinä saetta pitäny.
Kahen jyrkänteen välissä oli kivivyörymä, joka oli vierinyt lahteen asti..

Pystysuorista seinämistä yritin etsiä muinaisten immeisten jälkiä.

Jyrkänteen päältä oli hienot näkymät lahelle.

Jatkoimme matkaa ja Majasaaressa sipi tiiraili tulijoita.

Evästelimme silokalliolla.

Taavetinsaaressa tehtiin jo lentoharjoituksia.
Kuvahaaviin tarttui reissulta pari mielenkiintoista kiveä.

Ossooko Konneveen koluajat saannoo mistä nämä löytyy?