Sunnuntaina suuntasimme meloskelemaan Sorsaveelle. Tuli jälleen huomattua, että kaikkea sieltä ei ole vielä nähty, vaikka tänäkin kesänä oltiin kolmatta kertaa meloskelemassa.

Emäntä halus kerräillä mustikoita ja ehotin, että josko kurkattas Kuvajanvuoren rinteitä. Parkkeerasimme kannootin Kuvajanlahen jyrkälle rannalle. Emäntä jäi ettimään mustikoita ja minä könysin vuoren päälle.

Kuvajanvuoren päällä (kartta) oli laaja tasainen alue, jossa viihtyy myös kuusia. Vuoren kallioiset rinteet ovat pääsääntöisesti männikköä. Kiertelin huipun kenttää ja etsin sen korkeinta kohtaa ja olisiko siellä kivi.

Jyrkänteen reunalta löysin kartion mutoisen kiven, joka näytti olevan ilmassa.

Kivi oli kallion ja kivien päällä. Kokoa kivellä n. 2 x 1.5 x 2m.

Kiven paino lepäsi osittain kahen pyöreähkön kiven päällä. Aika varmasti immeisen asettamia. Lähimaillakaan ei ollut muita kuin särmikkäitä murikoita. Kiven kolmas nurkka oli kiinni kalliossa. Taitaapi olla pöytäkivi.

Pöytäkivet ovat kivien päällä lepääviä kivipaaseja. Ne liittyvät muinaisuskontoihin. Pöytäkivien asettajista ei ole tietoja, mutta yleensä löyöt on liitetty saamelaiskulttuuriin. Löytöpaikat sijaitsevat yleensä korkeilla paikoilla. Kuvajanvuoren huipulla on voinut olla tärkeä merkitys muinaisille immeisille.
Laskeu’ui vuorelta katsastamaan kuinka emännän sankko ol täyttynyt.