Heinäkuun helteillä piipahdimme taas Sorsaveellä meloskelemassa. Tällä kertaa kohteena oli Iso-Pannusaaren tafoni (kartta), josta sain alkuasukkailta vihiä viime keväänä.

Läksimme tällä kertaa meloskelemaan Vihtalahesta – Jäppilän ja Sorsakosken rajaviivalta.

Kolusimme Kiviniemen rantoja ja tulimme Kallio-Loukkuun – Loukkulahen suulle, jossa evästelimme. Kartassa ko. saarelle ei ollut nimeä, joten ristimme sen Kanariaksi grillikanamme mukaan.

Kanarialla oli pallokiviä – samalaisia muodostelmia joita bongasin Maaningalla taannoin.

Muodostelmia oli useassa lohkareessa.

Saarella oli myös haapaperhonen, jonka perässä sai pomppia kiveltä kivelle hetken aikaa ennen kuin se suostui poseeraamaan.

Meloskelimme Loukkulahen perukoille, koska kartan mukaan siellä olisi kaivanto, jota pitkin meloskella läpi. Eipäs ollutkaan vaan parinkymmenen metrin vetotaipale.

Kannas on ollut joskus asuttu. Paikalle oli jäänyt kuoppia ja jätteitä.

Tämän hetkiset asukit olivat näin pieniä. Varpusen kokoinen pyyn poikanen.

Kannootti vesille Itä-Loukun puolelle. Ei kun menoks ja suunta kohti Iso-Pannua.

Lähestyimme saarta luoteesta ja tafonikivi löytyi heposti suoraan eestämme.

Olisko kivellä ollut kokoa n. 3-4 x 2.5 x 1 m. Tafoni näkyi selvästi. Suuaukosta olisi mahtunut pää sisään.

Olisiko reiän halkaisija ollut n.30cm.

Tafoni laajeni sisälle päin ja oli mutkaisa, joten sitä oli hankala kuvata. Olisko syvyyttä puolisen metriä.

Muikunpyyntikone merkiltään kuikka. Jatkoimme matkaa…

Tukkakoskelolla oli vielä rosvonaamioiset poikaset. Ihastelimme Sorsaveen järviluontoa.

Evästelimme tutussa paikassa Tervassalon eteläpäässä, jossa oli suuri majavan pesä. Se oli kaivanut kallioniemekkeestä saaren. Istuimme kalliolla hiiren hiljaa auringon laskiessa, mutta pesän omistaja ei suostunut näyttäytymään.
Peilityynessä kesäillassa palasimme Vihtalahteen…