Aamusella suunnittelin mökillä Karttulassa Maaningan reissua. Tutkailin karttaa ja geokätköjä – löytyisikö mitään mielenkiintoista… Kartalta sattui silmään pallokivet-merkintä (kartta). Kuukelehin että mitä ne pallokivet on. Kuvahaualla löytyi hienoja ympyrämäisiä renkaita kivissä. Tuo pitää nähä, varsinkin, kun kuukkeli löydöksessä tuota paikkaa kehuttiin geologisesti merkittäväksi kohteeksi.

Ajelin Talluskylän läpi ja Varpasmaan ohi ja oottelin kylttiä… Mitään ei näkynyt. Ajoin ohi ja palasin takasin ja jätin auton Laiturinniementien alkuun. Puikahin siitä mettää kohti 100 x 100m kokoista luonnonsuojelualuetta. Alkuun eteneminen oli helppoa kallioisella kankaalla, mutta lähestyessäni aluetta mehtä muuttui kosteaksi lehtopöpeliköksi ja sitten keskenkasvuiseksi kuusikoksi. Mulla oli arviolta noin miljoona kaveria.

Kolusin karttaan merkattua lämpärettä ja mitään erikoista ei näkynyt kivissä.

Sitten äkkäsin vihreen metallitangon, jossa oli joskus ollut kyltti. Kivessä ei näkynyt mitään erikoista. Kyltin kallistuksen suunnassa on muutaman metrin päässä oli louhikkoa…

… josta taisin löytää etsimäni. Lohkareessa oli pallomaisia kuvioita. Ei mittään hirveen selviä kuten kuukkelilla löytämissäni kuvissa.

Löysin vierekkäin kolme lohkaretta, joista löysin kuvioita.

Karttalinkin koodinaatit osoittavat juuri paikkaan josta kivet löysin.

Olin tyytyväinen että löysin etsimäni – etten turhaan pöpelikössä rämpinyt. Kuvittelin löydön hienommaksi, mutta geologiaan vihkiytyneille se varmaan onkin. Tulipahan tämäkin selvitettyä, vaikka lahkeet ja veen pitävät vaelluslenkkarit oli litimärät.