Lämpömittarin kohotessa kolmatta kymmentä läksimme kesän ensimmäiselle melontareisulle. Pakkasimme melat ja kannootin Pikku-Pösöön ja suuntasimme Koloveelle.
Laskimme kannootin vesille Pilpan kanavan vierestä entiseltä tukkienlaskupaikalta. Suuntasimme vastatuuleen sähkömoottoriavusteisesti Koukunpolven kansallismaisemaan. Vaihoimme melapeliin ja käännyimme tiukasti luoteeseen kohti Ritosalmea. Parkkeerasimme kannootti Koukunvuoren alle ja notkelmaa myöten kiipesimme vuoren päälle.
Vuoren päällä köllötteli uhrikivi (kartta) viien pienen kiven varassa. Kivellä oli kokoa 5.2 x 2.3 x 4.7 x 2 m, korkeus 1.7-2.1 m.
Osa kivistä – ellei kaikki on immeisten asettamia.
Paikkaa pietään maanviljelyskulttuuria vanhempana uhripaikkana.
On siinä tarvittu järree näre vipuakseliksi ja sen piälle muutama ukko keikkumaan, jotta kivi on liikahtanut.
Jatkoimme 100 m länteen päin…
Metsästä löytyi Ukonkivi (kartta), joka on graniittilohkare, jonka koko 5.3 x 4.3 x 4.8 x 4.2 m ja korkeus 2 – 2.3 m.
Se keikkui myös kivien päällä.
Emännän ottamaan viiteokuvaan oli tarttunut kaksi ukkoa – toinen on selvästi kivikasvo. Siitäkö kiven nimi?
Tutkimme hetken Koukkuvuoren jyrkännettä ja jatkoimme matkaa ottamaan selvää Ryöskästä.
