No, jopas kävi mäihä. Palokärki lennahti ihan viereiseen puuhun kuin poseeraamaan – tosin aika korkeelle.
Tavallisesti se on niin arka että ensimmäisestä liikahuksesta mennään. Nyt sain kuvata rauhassa pari minuuttia – tosin vastavaloon. Selän takaa kuuluin toisen palokärjen rääkynät ja sitten mentiin…
Kosken niskalla oli kolme joutsenta jäällä. Ne lähti kävellen mua pakkoo ja keskimmäinen pyllähti. Jätin ne rauhaan…
Nautiskelin kevät auringosta istuskellen kivillä. Jalat oli vähän vetämättömissä. Ai, niin se pelto piti kurkata. Yritin hiljallee lähestyä peltoa kuusikkopuskissa.
No, jopas pellolla oli tosiaan mehtäkauris. Se äkkäs minut samaan aikaan ja kerkesin rapsia pari kuvaa…
… kun mentiin hirveetä kyytiä.
Ja toinen perässä! Se varmaan antoikin minut ilmi, koska ekana huomaamani oli ensin selin minuun. Sainpas näistä jälkien jättäjistä kuvat.
Pari viikkoo sitten töllöttelimme auton ikkunan läpi mehtäkaurispukin kanssa. Silloin se ei suostunut kuvattavaksi.
No jopas on ollut. Kaikki ovat kovasti halunneet kuviin. Miten sitä sanotaan että onni on ahkeran kaveri.
Näinhän se on. Jos tykkeis piilokojuissa makkailla niin sais kai sitä enemmän sattumia. Mut ku ei oikein sovi luonteeseen… 8)