Ku elämästä puuttuu jännitystä niin päätin hakkee sitä kelirikkoselta kylätieltä. Välillä lieju ja jäätiköt viskoivat autoa kuin luoja kerjäläistä. Yhessä montussa jopa vaihe hyppäs neloselta vappaalle. Suklaakuorrotus piti pestä poes ihan painepesurilla. Eipä tuu mieleen millon oisin vuoen vaihteessa ulukona painepesurilla sohinu. Kaikkee sitä tekköö purokuvien takia…
Löysin Vihtasenpuron tässä mettästellessäni pirupaikkoja pari kuukautta sitten. Päätin palata kun tuota vettä on tullut niin arvelin puron antavan parastaan. Pimmeys ei haitannut. Jalusta mukkaan ja valotusaikaa piiiiiiitkäks…
Jännitystä kerrakseen ja palkkana hienot, sauhuavat purokuvat. Luonto on niin raikkaan vihreä, että luusis kevään jo saapuneen.
Onneksi nyt jo tulee lunta. Toivottavasti pysyis.
Pitkällä valotusajalla kamera poimii sammaleista heleän vihreän sävyn. Ja ruskeampikin jokivesi näyttää kauniimmalta.
Näyttääpi siltä että sammaleet tykkee näistä keleistä. Pihallakin huomaa kuinka ne kasvaa…