Akkakiveltä ajoin kilsan takaisin vt 23:lta tulevalle mettäautotielle. Käännyin oikealle ja ajoin tien päähän – Pirunvuoren juurelle (kartta). Jätin auton tien päätöskiepille ja tutkailin jyrkännettä tieltä.
Kesken kasvuisen kuusikon takana pilkotti Pirunvuoren kymmenisen metriä korkea ja parisataa metriä leveä jykänne. Eino oli puhinut jyrkänteen päältä jonkin puun juurakot näkyville.
Läksin etsimään vuoren luolaa jyrkänteen kääntöpaikan puoleiselta reunalta.
Pieni rakoluola löytyi helposti. Se on syntynyt monen suuntaisten rakojen avautuessa vaihtelevassa määrin.
Lattia rapakallioaineksen ja hiilen sekaista moreenia. Kettujen pyyntipaikka. Pirun asuinpaikka, josta kuulunut monenlaista ääntä, joiden aiheuttajaa ei ole nähty. Tietäjät ovat aikoinaan käyttäneet paikkaa taikoja tehdessään.
Kovin tuoreita luola-asukkaiden jälkiä sammaleessa ja hiekassa ei näkynyt. Ei kuulunut ääniäkään.
Jatkoi jyrkänteen tutkimista ja mutkan takaa paljastui kuvaukselliset jääpuikkokokoelmat.
