Pirunvuorelta ajelin takaspäin kilsan verran ja käännyin vasemmalle hakkuuaukeelle vievälle mettäautotielle. Tarkoitukseni oli katsastaa Pirunkivi (kartta). Huomasin ennen kääntöpaikkaa vasemmalle lähtevän vanhan traktoriuran, joka veisi suoraan kivelle, mutta ajoin kuitenkin tien päähän.

Aukko näytti helppokulkuiselta, joten päätin oikasta. Se oli vikatikki. Juuri flunssasta toipuneena rämpiminen hakkuuaukolla sai nesteet pintaan. No, törmäsinpä sentään teeriparveen.

Parvessa oli kolmatta kymmentä teertä ja osa jäi tutkimaan tilannetta aukolla törröttäneeseen keloon. Jatkoin matkaa ja rämmittyäni läpi keskenkasvuisen kuusitaimikon saavuin tiheään talouskuusikkoon.

Siellä traktoriuran vieressä töllötti Pirunkivi. Paljon näyttävämpi kolmeen osaan lohjennut suonigneissilohkare kuin se Akkakivi.

Kuin ihmeen kaupalla päällimmäinen palanen pysyi muiden päällä.

Sen alle muostui pieni lippa.

Olin saanut seuraavanlaista tietoa kivestä: “Kookkaan (6 m x 5 m x 2,5-3,5 m) suonigneissilohkareen eteläsivulla oleva, pieneen poimuun muodostunut, exfoliaatiorapautumisen aiheuttama onkalo. Lattia osin kalliota osin lohkareikkoa. Katto muodostaa poimun mukaisen täydellisen tynnyriholvin. Katosta kiillerikkaiden ja graniittisten kerrosten kontaktipintoja pitkin irronneet liuskat täyttävät onkalon puoliksi. Lohkare on tarinoiden mukaan noitien ja tietäjien käyttämä taikojentekopaikka. Tavallisetkin ihmiset ovat vieneet onkaloon uhreja saadakseen onnea ja terveyttä.”

Mitähän onkaloa mahdettiin tarkoittaa? Tämä kuva on kiven eteläpuolelta. Pohjoispuolella oli kiven alla rako, jonne meni metsäneläinten pieni polku. Siellä ei näkynyt mitään ihmeellistä. Mitään muuta onkaloa en löytänyt. Olisko tuossa kiven päällä ollut sitten syvempi onkalo?

Kiven päällä yritti kasvaa pyhäpuu pihlaja. Toinen haara oli antanut jo periksi…

Yritin tutkia pohjoispuolen pystysuoraa rakoa tarkemmin, josko siellä olisi näkynyt uhrien luita. Tällaiset rakoset kallioissa ja suurissa kivissä ovat olleet uhrauspaikkoja, koska niistä on uskottu noitien ja shamaanien pääsevän aliseen.

Shamaanin maailmankuva rakentuu kolmesta kerroksesta: ylinen, alinen ja keskinen maailma. Alinen on maankamaran alla, alisen voima on usein parantavaa. Sieltä haetaan apua vaivoihin ja tavataan voimaeläimiä, esi-isiä ja muuta maanalaista väkeä.

Kierrettyäni kiven ympäri huomasin päälimmäisen lohkareen sisäänpäin kaltevassa lipassa punaista: ylhäällä keskellä ja alempana vasemmalla.

Villi mieleikuvitukseni tietenkin kuvitteli sen kalliomaalaukseksi, mutta taitaa olla ihan vaan luontaista väriä. Olisiko ruoste reakoinut jotenkin levän kanssa tai jotain muuta… Olen vahventanut punaista kuvankäsittelyllä.

Muikea tunnelma tässä kuusikossa. Onkohan tällä kivellä jotain yhteyksiä paikan nimeen – Hautakangas – ketä tänne on haudattu ja milloin? Moninmäki on tunnettu useista kivikautisista asuinpaikoista. Lähimpänä 2.5 km päässä on Kiesinkiven asuinpaikka ja Vetotaipaleen usealle asuinpaikalle on matkaa vain 4 km.

Palasin autolle traktoriuraa pitki, jota oli huomattavasti mukavampi kävellä. Samalla esitin varsinaista viheltäjää. Sain viikolla vinkin että täälläpäin on nähty kuukkeleita. Viimeksi sain savolaeset kuukkelit (Konnuslahden kuukkelit) kuvausetäisyydelle juuri viheltelemällä. Vartin päästä sain vastauksen viheltelyyn: kaksi käheää kuukkelin rääkäisyä. Vaikka jatkoi viheltelyä, en saanut muuta kontaktia. No, pitänee palata paremmalla ajalla…