Kävin iltalenkillä katsastamassa Haltunniemen luolan Sorsakoskella (kartta). Ajelin autolla Sorsakosken “keskustaan” tehtaiden viereen, josta Sorsakoskentieltä käännyin Lehtoniementielle. Sitä ajettuani 2 km, tulin kannakselle, johon jätin auton. Jatkoin kävelleen tietä pitkin ja poikkesin parin sadan metrin päästä mettään siten että tulin rantaan jyrkänteen viereen.
Jyrkänteen reunassa oli miehen mentävä kolo.
Se oli parisen metriä syvä. Tuskinpa tämä on se mitä tulin etsimään…
En päässyt rantaa pitkin pidemmälle, joten kipusin jyrkänteen päälle. Sieltä oli hienot näkymät Haltunlammelle.
Kalliolla paistatteli harvaisen kesy sisilisko.
Jyrkänne ei ollutkaan jatkuvaa vaan parista paikasta pääsi rantaa. Luola löytyi ensimmäisen jyrkänteen Haltunjoen puoleisesta päästä. Aukko lohkareiden väliin on kuvassa keskellä haapojen vasemmalla puolen.
Jyrkänteen porfyyrigraniittikallion 170-asteen suuntaisen pystyraon avautuessa syntynyt rakoluola, joka kapenee peräosaansa kohti. Katto siirtolohkareita. Seinät tuoreita rakopintoja. Luolaan liittyy tarinoita siinä isonvihan ja Suomen sodan aikana piileskelleistä sotapakolaisista. Luola on n. 5 m syvä ja leiveimmillään metrin. Korkeutta n. 2.5m.
Pohjalla oli jäänteitä rakennelmista. Kovin suojaava luola ei ole, koska lohkareiden välistä tiputtaa varmasti vettä.
Rannasta näkyin Haltunjoen silta, jonka kävin myös katsastamassa.
Kävelysilta oli vähän huonossa kunnossa – mutta hienolla paikalla. Luola sijaitsee kuvassa oikealla näkyvässä kalliossa.
… ja kun käänsin katseen luolalle päin, huomasin majavan uiskentelemassa luolan lähellä. Yritin hiiviskellä metsän läpi lähemmäksi, mutten saanut enää näkökontaktia majavaan. Pitänee tulla kannootin kanssa vahtimaan joku tyyni ilta, josko pääsis parempiin kuvausasetelmiin.
