Selaillessani Leppävirran kirjan (toim. Osmo Rinta-Tassi, kust. Leppävirran kunta, painettu Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino, Pieksämäki 1967) lukua Paikannimitarinoista ja nimien kansanselityksistä löysin maininnan Tynnyrikivestä. Kotalahden Tynnyrikivi on ollut sota-aikoina piilopaikkana, jonne on myös kätketty viljaa levottomomina aikoina.
Pistin viestiä Leppävirran kameraseuran senioreille pitävätkö saamani karttatiedot paikkansa, että sijaitseeko kivi tosiaa Kuivataipaleen museokanavan takana Paasveden ja Kuvansijärven välisellä kannaksella. Sain viestiin varmistuksen ja ihan kuvien kanssa. Kameraseura oli tehnyt retken kivelle 2002.
Ajelin Kuivataipaleen museokanavalle, jossa on tullut käytyä useastikin. Viimeksi viime kesänä kävin bongaamassa sieltä geokätkön. Kanavalta ajelin vielä 4.3 km, jolloin tulin Kangasmökinpellolle Ukonnoniementien risteykseen. Ukonnimentiellä on 200 m päässä ketjupuomi, joten sen ollessa kiinni autolla ei pääse pitemmälle. Jätin auton risteykseen. Pikkuauto olisi mahtunut myös tien sivuun puomin viereen.
Kävelin tietä n. 400 m, kun vasemmalla oli tiessä pieni levike ja siitä aukeaa aukkohakkuu. Tynnyrikivi sijaitsi n. 50 m päässä tieltä kuusikon ja aukkohakkuu rajalla. Hupaisaa oli huomata että kartta valehteli. Ihmettelin jo aikasemmin tiellä kun kurviin merkattu iso kivi oli väärällä puolen tietä oikealla eikä – kuten kartan mukaan -vasemmalla. Tynnyrikivikin sijaitsi lähempänä tietä kuin mitä se on karttaa merkattu.
Luola on syntynyt suuren graniittigneissipaaden jäädessä nojalleen vasten kahta pienempää. Luolassa on kaksi sisäänkäyntiä. Lattia moreenia ja louhikkoa. Luolassa oli pidetty tulta sen edustalla ja sisällä taempana.
Aika hulppeet tilat. Korkeutta oli parraimmillaan 4m ja leveyttäkin saman verran.
Katossa kiikkui iso lohtare. Toivottavasti se pysyy paikoillaan…
Paluumatkalla pidimme vielä tuijottelukilpailut Rouva Pyyn kanssa Kuivataipaleen kanavan kohdilla.
