Tuossa talavella sain kopastua Leppävirran kirjaston muuton poistomyynnistä mukkaan Leppävirran kirjan (toim. Osmo Rinta-Tassi, kust. Leppävirran kunta, painettu Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino, Pieksämäki 1967). Siellä on oma lukunsa Paikannimitarinoista ja nimien kansanselityksistä.

Luvusta bongasin pari mielenkiintoista Matelkiven kuvaa Orkomäestä. Kilautin Orkomäen alkuasukkaalle ja tiedustelin tieskö hän kiven. Nimi ol outo mutta tuossa lähellä pellolla on iso kivi jonka piältä hän ol penskana laskenu persmäkkee ja siinä ol kirjotuksia. Se täytyi olla sama. Ei kun kamera autoon ja läksimme alkuasukkaan kanssa kattomaan kiveä.

Siinähän se jäkötti Himma-tilan pellolla. Leppävirran sillalta ajetaan n. 16 km Heinävedentietä, josta käännytään Orkomäentielle ja sitä 1.7 km (kartta).

Kävin kivellä kahtena päivänä kun ekalla kertaa ei ollut mukana puhdistusvälineitä. Toisella kertaa mukana oli jo katu-, juuri- ja hammasharja.

Tältä kiven päällys näytti ennen putsuuta. Kirjoitelmat olivat peittyneet sammaleeseen ja jäkälään.

Pajutikku osottautui myös hyväksi työvälineeksi. Olikohan kukaan putsannut kiveä kuin viimeksi 60-luvulla Leppävirta-kirjaa varten?

Kruunu ja CH erottuivat selvästi.

Samoin JHL 91

Tämä merkintä näytti kaikkein vanhimmalta – risti ja 8 nurin.

R

Mikähän merkki tämä lie?

Tuoreimmasta 1934 tehdystä merkinnästä oli jo osa rapautunut pois. Numeron eessä on L-kirjain. Itseasiassa nämä merkit oli kaikki kumisevalla alustalla. On vain ajan kysymys kun pinta lohkeaa.

Leppävirran kirjasta löytyy selitykset osalle merkeistä. Kuten CH, joka olisi Carl Johan Hartman. Hän on toiminut Savon komissiomaamittarina 1776 lähtien. Hän olisi käyttänyt kiveä ns. asemapisteenä tehdessään isojakoa.

Jotenkin tämä kivi liittyy rajanjakoon – jonkinmoinen rajakivi. Eniten jäi mietityttämään tuo risti ja 8 eli ääretön-merkki, koska se näytti vanhimmalta ja sitä ei mainita kirjassa. Toiseksi miksiköhän tätä kiveä ei löydy muinaisjäännösrekisteristä? Luulis tällä olevan jotain historiallista arvoa.