Sääennustus lupasi eilen tuuletonta ja lähes pilivetöntä, joten nakkasimme kannootin katolle ja suuntasimme Sorsaveen Mustalahteen. Olemme parina kesänä tehneet sieltä muutaman tunnin meloskeluretkiä Sorsaveelle mutta nyt kolusimme vettä koko päivän. Sähkömoottorilla ylitimme tylsiä selkiä, jolla tuplasimme matkan kilometrit.
Sorsavettä kehutaan Leppävirran meloskelijoiden paratiisiksi. Ves on pikkusaarien muodostamaa sokkeloa ja mökkejä on varsin harvassa, mutta aika yllättävissäkin paikoissa.
Saaret ovat kommeesti kallioisia ja …
ves on kristallin kirkasta.
Sopivampi nimi järvelle olis Kuikkaves. Ainakin eilen, joka ikisellä selänlämpäreellä ol kuikkaperhe.
Muita veslintuja ei oikeestaan tavattu.
Poekamieskuikat taitaa olla menossa riiuulle oikeen joukolla 8)
Muista retken kohtoomisista löötyy Leppävirtaa-blogin facebook-sivuilta oma kuva-albumi.
Kyllä Sorsavesi on monien kehujen arvoinen, mutta edelleen olen sitä mieltä, että se Leppävirran unohdetuin meloskelun helmi on Suvaksen Jakamit – suuren järven karut kallioluodot ja -saaret. Niille tekkee tuas mieli….
No on kyllä kuikkia. Onkohan nuo kuikat lisääntyneet, ainakin olen bongaillut blogeista ja naamakirjasta niitä tänä kesänä melkoisesti.
Voip olla. En ole kyllä millään muulla järvellä nähnyt toista kymmentä kuikkapoikasperhettä. Kesällä 2011 näky samalaisia poikamieskuikka parvia Virmaalla.